OC (osteochondritis)

Ontuminen silloin tällöin, enempi ja vähempi on (surullista kyllä) kuulunut osaksi Iitun ja meidän matkaa 10 kk ikäisestä saakka. Yleensä ontumista on esiintynyt vauhdikkaiden metsälenkkien jälkeen. Olen kuitenkin sitä mieltä että koiran pitää saada elää täyttä, onnellista elämää ja en suostu käärimään niitä kuplamuoviin (..vaikka hetkittäisesti mieli tekisikin..).
En siis erityisesti huolestunut kun Iitu joulukuun puolivälissä jälleen ontui. Joulun reissut käytiin, ulkoiltiin ja nautittiin - tosin pahimmat rymyämiset jätettiin väliin.
..mutta tällä kertaa ontuminen ei mennytkään levolla ohi..

Soitin Hattulan Eläinsairaalaan ja varasin ajan yhdelle luottolääkäreistämme - Anssi Tast:lle.
Iitulin kanssa ajeltiin Hattulaan varsin mietteliäänä.. pahimmat skenaariot kävin (luonnollisesti) mielessäni ja siinä vaiheessa kun olisi tarvittu supersankari pelastamaan koko maailma lähestyvältä tuholta ("kaikki kuolee" -skenaario) päätin että surraan myöhemmin jos aihetta on.

Vastaanotolla Anssi juoksutti meitä ensi ulkona (oikean jalan ontuma näkyi selvästi) ja teki sitten ontumatutkimuksen. Oikeasta kyynärnivelestä tuli selvä kipureaktio.
Tämän jälkeen käytiin läpi vaihtoehdot ontumisen syyn selvittämiseksi.. Perinteinen vaihtoehto: röntgenkuvaus (joka on myös karkeasti ainakin puolta edullisempi vaihtoehto omistajan lompakolle) tai sitten CT -kuvaus joka mahdollistaa huomattavasti paremmat diagnosointimahdollisuudet.

(Huom! Tässä vaiheessa pyydän alan ammattilaisilta kärsivällisyyttä.. Teksti on kirjoitettu ei-eläinlääketieteen eikä terveydenhuollon ammattilaisen - vaan huolestuneen omistajan näkökulmasta..)

Iitu on kertaalleen n. vuosikkaana CT -kuvattu, mutta ymmärsin Anssin selityksestä että nuoren koiran ontuman/nivelongelmien diagnosointi voi olla todella kimurantti juttu kun välttämättä yksinään CT tai tähystyskään ei pysty kertomaan koko totuutta..

Päätin että jatketaan Iitun kanssa CT kuvaukseen. Rapsuttelin Iitun höyhensaarille ja jäin odottamaan tuloksia..
..tai oikeastaan päätin piipahtaa sillä aikaa läheisessä kauppakeskuksessa, sillä lievän hermoromahduksen kourissa oli hyvä saada jotain tekemistä. Ruokaostoksille siis! ..ilmeisesti syömme tänään Aurajuusto patonkia, siideriä ja kanankauloja (Ok, viimeiset olivat koirille..) Ei oikein ajatus kulkenut kaupassa..

Vihdoin.. Seisoimme Anssin kanssa näytön edessä..

"Iitulle suoritettiin olka- ja kyynärnivelien CT -kuvaus. Olkanivelissä ei havaittu merkittäviä muutoksia. Molemmissa kyynärnivelissä havaittiin OC -muutokset, jotka olivat pahemmat oikeassa. Oikeassa kyynärnivelessä on iso kalkkeutunut frakmentti. Pyydämme vielä radiologin lausunnon fragmentin alkuperästä. Lausunnon perusteella mietitään jatkotoimenpiteet."

Voihan Pyhä Persie..!!?¤%¤!
Iitun oikeassa kyynärnivelessä oli tosiaan Jupiterin kokoinen järkäle!!!
Eipä ihme että pikku rukka oli ontunut jalkaansa.. Iitu on röntgen kuvattu viimeksi huhtikuussa 2015 jolloin moista möykkyä ei näkynyt.. Kuvat laitettiin lausuttavaksi vielä radiologille koska moisen kappaleen ilmestyminen on varsin epätavallista.

No, tähän "teidän kohdalle sattui hyvin, hyvin, harvinainen sairaus".. alamme pian jo tottua.. Emme ehkä suostu enää ottamaan vastaankaan mitään tavis diagnooseja.. ;)

Nyt mennään kipulääkityksellä ja rauhallisella liikunnalla ensi viikkoon. Tuolloin saamme radiologin lausunnon ja päätämme jatkotoimenpiteet.

..Mutta.. emme tarvinneet supersankaria apuun.. Meidän maailma ja Iitu taitaa pelastua.. <3