Oma kuva
Tässä blogissa mennään isosveitsinpaimenkoira Iitun ja Mantan sekä amerikanstaffordshirenterrieri Masin tassunjäljillä..

lauantai 30. tammikuuta 2016

Suomen Sveitsinpaimenkoirat / Terveysluento 30.1.2016



"Tiedätkö, tunnetko, onko koirallasi nivelrikkoa, nivelvaivoja tai ristisideongelmia?" 

-kysymys sai tuvan täydeltä kiinnostuneita Sennen ihmisiä kokoontumaan Tuomarikartanon Vinttikoirakeskukseen kuuntelemaan Univet Tammiston eläinlääkäri (erikoistumisalueena ortopedia, luukukirurgia mm. murtumaleikkaukset, polvien ristisideleikkaukset TTA- rapid, TPLO- ja ekstrakapsulaarisella menetelmällä) Ari Suhosta.

Luennolla kuulimme mm. ristisidevammoista, korjausmenetelmistä ja nivelrikoista. Yleisö oli aktiivista ja keskustelu polveili värikkäänä. Varsinkin korjausmenetelmät kirvoittivat useita kysymyksiä ja omakohtaisia kokemuksia. Iitun polvihan/rispautuneet ristisiteet operoitiin 2012 ekstrakapsulaarisella leikkauksella (nivel stabiloitiin siimoilla) ja uusien tutkimuksen valossa voin todeta että meillä on näköään joskus ollut onneakin matkassa.. Tämä menetelmä on toipumisennusteltaan huomattavasti huonompi kuin nykyisin enemmän käytettävät osteotomiatekniikat. Varsinkin isoilla koirilla on merkittävä riski että siima pettää ennenkuin polvi on stabiloitunut. Luennoiva lääkärikin oli "päässyt" parsimaan useampia vanhemmalla tekniikalla operoituja koiria.. TPLO ja TTA tekniikoilla tehdyissä korjauksissa nivel saadaan aktivoitua aikaisemmin ja kompilikaatioita ilmenee vähemmän.
No näin, kehitys kehittyy..





Päällimmäisiä hajatuksia luennolta..

...Etummaisen ristisiteen akuutti repämä on Hyvin harvinainen - Se on rappeamasairaus...

     ....jalostus..   ...reisiluun ja sääriluun kulma lähestyy oikokulmaa (180°) epänormaali rakenne - alttius risiside vammoille.. ..toisaalta myös ylikulmautuminen altistaa ristiside vammoille..

..sairas koira ei istu kunnolla vaan pitää istuessaan (kipeää) jalkaa suorassa/ojentaa sivulle..

                          ...kivutonta ontumaa Ei ole...

               ..maailmalla trendi että riskirodut kuvataan 4-5 kk iässä kasvuhäiriön löytämiseksi..




Keskusteltiinpa luennolla myös siitä mihin saakka operoidaan / milloin on päästetty kaveri pois kivuista / onko kolmijalkainen koira ok?.. 
Yksi kertoi että ensimmäisen koiran kanssa olisi matkustanut vaikka merien yli hakemaan hoitoa.. Nykyisin (tunteiden lisäksi..) päätöksessä painaa realiteetit..
Toinen oli puolestaan päästänyt pilven reunalle kamun jonka hermorakenne ei olisi kestänyt leikkauksen jälkeistä vaativaa kuntoutusjaksoa (arka koira joka oli säikkynyt normielämän tilanteita, kuntoutus ympäristössä johon oli tulossa vielä rakennustyömaa olisi ollut koiralle muutoinkin koettelemus)..

Niinpä.. vaikeita ja raskaita asioita joita meistä jokainen varmasti pohti mielessään..

Mutta ei luento näin syvissä ja tummissa vesissä suinkaan pitkään kahlannut! 

Näimme myös rohkaisevia videoita koiran toipumisesta TPLO, TTA leikkausten jälkeen sekä CT+juoksumatto -yhdistelmällä kuvattuja pätkiä joista pystyi todentamaan ko. leikkausten eron vrt. polven reisi- ja sääriluun liike. Mielenkiintoista! 

Nivelrikkoisen koiran hoidossa tärkeimpiä asioita on painonhallinta. ..mutta olipa yksi asiakas saanut luennoitsijammekin sanattomaksi.. Ohjeet kuullessaan omistaja oli todennut:

" Sen karma on olla tässä elämässä pullukka!"

Onnetar suosi arvonnassa. :) 


Suomen Sveitsinpaimenkoirien ensimmäinen terveysluento oli onnistunut! (..ja tarjoilut olivat herrrkulliset..) 
Tilaisuuden lopuksi Natalia pyysi palautetta luennosta ja Mistä aiheista luentoja halutaan jatkossa? 

torstai 21. tammikuuta 2016

Lopullinen diagnoosi: Ei OC - se on Flexor enthesopathy ! The final diagnosis: it´s NOT OC - it´s flexor enthesopathy !


Luonteen piirteitä kuvaillessa jätän useimmiten sanan "kärsivällinen" valitsematta.. Niinpä olen kerennyt tarkastaa puhelimeni noin kuutisensataa kertaa (jos en ole kuullut että se on soinut..) ja kertaalleen laittaa viestiä eläinlääkäriasemalle (ovathan yhteystietoni oikein..).. ;)

Tänään Anssi soitti.
Iitun CT kuvat olivat eilen päässeet huippuasiantuntijoiden syyniin Suomessa pidetyssä kansainvälisessä tapaamisessa. Asiantuntijat olivat olleet yksimielisiä tuloksesta:
flexor enthesopathy.

Hyvät uutiset: CT kuvissa näkynyt järkäle ei ole irtopala, eikä se ole nivelessä. Nivelen sisällä ei siis ole ongelmaa. Järkäle on uudisluuta joka on muodostunut koukistajalihaksen/jänteen kiinnityskohtaan.
Sairaus ei siis ole OC. Tämän sairauden ennuste on huomattavasti parempi.

Huonot uutiset: Sairauteen auttaa vain konservaatinen hoito: kipulääkitys (alkuun pidempiaikainen, ehkä loppuelämäksi), kortisoni ja fysioterapia/osteopatia. Ei siis ole oikotietä eikä leikkausta jolla Iitu saataisiin pian kuntoon.

Pidän erityisen paljon Anssin tavasta ajatella koiran hyvää elämää. Olen täysin samaa mieltä siitä, että Iitun kannalta ,nyt kun tiedetään sairaus, on tärkeintä löytää hyvä lääkitys ja saada koira taas kivuttomasti liikkumaan. Se että koira ontuu muutaman askelen levolta noustessaan ei ole niin huolestuttavaa, pääasia että Iitu liikkuu taas koko elämän ilolla eikä Iitulla ole esim. lepokipua.

Huomenna käydään ottamassa kortisonipistos kyynäreen ja tarkastetaan lääkitys.

..palataan aiheeseen ja Iitun toipumiseen..










perjantai 15. tammikuuta 2016

OC (osteochondritis)





Ontuminen silloin tällöin, enempi ja vähempi on (surullista kyllä) kuulunut osaksi Iitun ja meidän matkaa 10 kk ikäisestä saakka. Yleensä ontumista on esiintynyt vauhdikkaiden metsälenkkien jälkeen. Olen kuitenkin sitä mieltä että koiran pitää saada elää täyttä, onnellista elämää ja en suostu käärimään niitä kuplamuoviin (..vaikka hetkittäisesti mieli tekisikin..).
En siis erityisesti huolestunut kun Iitu joulukuun puolivälissä jälleen ontui. Joulun reissut käytiin, ulkoiltiin ja nautittiin - tosin pahimmat rymyämiset jätettiin väliin.
..mutta tällä kertaa ontuminen ei mennytkään levolla ohi..

Soitin Hattulan Eläinsairaalaan ja varasin ajan yhdelle luottolääkäreistämme - Anssi Tast:lle.
Iitulin kanssa ajeltiin Hattulaan varsin mietteliäänä.. pahimmat skenaariot kävin (luonnollisesti) mielessäni ja siinä vaiheessa kun olisi tarvittu supersankari pelastamaan koko maailma lähestyvältä tuholta ("kaikki kuolee" -skenaario) päätin että surraan myöhemmin jos aihetta on.



Vastaanotolla Anssi juoksutti meitä ensi ulkona (oikean jalan ontuma näkyi selvästi) ja teki sitten ontumatutkimuksen. Oikeasta kyynärnivelestä tuli selvä kipureaktio.
Tämän jälkeen käytiin läpi vaihtoehdot ontumisen syyn selvittämiseksi.. Perinteinen vaihtoehto: röntgenkuvaus (joka on myös karkeasti ainakin puolta edullisempi vaihtoehto omistajan lompakolle) tai sitten CT -kuvaus joka mahdollistaa huomattavasti paremmat diagnosointimahdollisuudet.

(Huom! Tässä vaiheessa pyydän alan ammattilaisilta kärsivällisyyttä.. Teksti on kirjoitettu ei-eläinlääketieteen eikä terveydenhuollon ammattilaisen - vaan huolestuneen omistajan näkökulmasta..)

Iitu on kertaalleen n. vuosikkaana CT -kuvattu, mutta ymmärsin Anssin selityksestä että nuoren koiran ontuman/nivelongelmien diagnosointi voi olla todella kimurantti juttu kun välttämättä yksinään CT tai tähystyskään ei pysty kertomaan koko totuutta..

Päätin että jatketaan Iitun kanssa CT kuvaukseen. Rapsuttelin Iitun höyhensaarille ja jäin odottamaan tuloksia..
..tai oikeastaan päätin piipahtaa sillä aikaa läheisessä kauppakeskuksessa, sillä lievän hermoromahduksen kourissa oli hyvä saada jotain tekemistä. Ruokaostoksille siis! ..ilmeisesti syömme tänään Aurajuusto patonkia, siideriä ja kanankauloja (Ok, viimeiset olivat koirille..) Ei oikein ajatus kulkenut kaupassa..

Vihdoin.. Seisoimme Anssin kanssa näytön edessä..

"Iitulle suoritettiin olka- ja kyynärnivelien CT -kuvaus. Olkanivelissä ei havaittu merkittäviä muutoksia. Molemmissa kyynärnivelissä havaittiin OC -muutokset, jotka olivat pahemmat oikeassa. Oikeassa kyynärnivelessä on iso kalkkeutunut frakmentti. Pyydämme vielä radiologin lausunnon fragmentin alkuperästä. Lausunnon perusteella mietitään jatkotoimenpiteet."

Voihan Pyhä Persie..!!?¤%¤!
Iitun oikeassa kyynärnivelessä oli tosiaan Jupiterin kokoinen järkäle!!!
Eipä ihme että pikku rukka oli ontunut jalkaansa.. Iitu on röntgen kuvattu viimeksi huhtikuussa 2015 jolloin moista möykkyä ei näkynyt.. Kuvat laitettiin lausuttavaksi vielä radiologille koska moisen kappaleen ilmestyminen on varsin epätavallista.

No, tähän "teidän kohdalle sattui hyvin, hyvin, harvinainen sairaus".. alamme pian jo tottua.. Emme ehkä suostu enää ottamaan vastaankaan mitään tavis diagnooseja.. ;)

Nyt mennään kipulääkityksellä ja rauhallisella liikunnalla ensi viikkoon. Tuolloin saamme radiologin lausunnon ja päätämme jatkotoimenpiteet.

..Mutta.. emme tarvinneet supersankaria apuun.. Meidän maailma ja Iitu taitaa pelastua.. <3