Oma kuva
Tässä blogissa mennään isosveitsinpaimenkoira Iitun ja Mantan sekä amerikanstaffordshirenterrieri Masin tassunjäljillä..

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kranio-sakraalihoitoa

Helteisen kesän jälkeen loppusyksyn armottoman kylmä viima puhaltaa jälleen luihin ja ytimiin.
...Iitun kohdalla hyvinkin kirjaimellisesti...
Varsinkin iltaisin ,makuulta noustessa, ensimmäiset askeleet ovat kovin jäykkiä. Myös muutamia porrasaskeleita alaspäin mennessä Iitu tuntuu pohtivan sopivaa, helpointa, taktiikkaa pihalle pääsyyn..

Erään koiraryhmän postauksia selaillessani törmäsin kommentteihin kranio-sakraalihoidosta. ..Siis Mistä..??? Lueskelin mm. kuinka varsin skeptiseksi itsensä luokitteleva koirankasvattaja kertoi kasvattinsa saaneen vaivoihinsa apua kyseisestä hoitomuodosta. Kiinnostukseni heräsi ja hain lisää tietoa netin syövereistä. ..miksipä ei..

Kranio-sakraalihoitoa kuvaillaan näin Susannan sivuilla:

http://susannamyllynen.palvelee.fi/

Kraniosakraaliterapia on John E. Upledgerin (DO. OMM) kehittämä hoitomenetelmä, jonka juuret ovat osteopatiassa. Kyseessä on hellävarainen ja tehokas hoitomuoto, jossa kehoa katsastellaan laajempana kokonaisuutena. Hoidossa on tavoitteena purkaa jännityksiä tuki- ja liikuntaelimistöstä auttaen kehoa pääsemään kohti terveyttä ja tasapainoa. Hoidossa ei käytetä fyysistä suoraa manipulaatiota luihin tai kudoksiin. Hoito on hyvin rentouttavaa, joten se sopii yleensä erinomaisesti myös aroille ja varautuneille eläimille.

..ja kun minä jostain asiasta innostun - seuraava vaihe on toteutus! Laitoin Susannalle viestiä ja onnistuimmekin saamaan ajan varsin nopeasti.

Lauantaina ajelimme Susannan luokse Kangasalle. Ensin Susanna halusi nähdä Iitun liikkeessä. Varsinkin hitaassa käynnissä, minua (namia) katsoessaan Iitu kevensi vasenta etujalkaa. Iitun sairaskertomuksen olin jo toimittanut Susannalle aiemmin joten sitten itse hoitoon. Hoito näytti ensikertalaisen silmiin hyvin vähäelkeiseltä. Koiraa ei taivuteltu akrobaattisiin asentoihin eikä nikamia rusauteltu. Susannan käsitellessä kipeitä kohtia Iitu reagoi selvästi hoitoon - äännähteli, venytteli ja olisi mielellään lopettanut hoidon samantien ja ottanut loppuajan mahan rapsutteluna.. Hoito tuntui olevan myös hyvin rentouttavaa (kirjoittajan pahoittelut koiransa puolesta joka yritti tainnuttaa hoitajan pahemman laatuisilla paukutuksilla..). Ongelma kohtia löytyi erityisesti niskasta ja lantiosta.

Hoidon jälkeen Iitu oli väsynyt ja ottikin pitkät päikkärit kotona. Iltapissille mennessä Iitu ravasi sen kummemmin empimättä portaat alas! :) Piste hoidolle! Susanna muistutteli että yleensä hoito tehoaa pikkuhiljaa, muutamien päivien kuluttua. Toki jo yksi hoitokerta voi auttaa ongelmissa mutta yleensä tarvittanee pidempi hoitojakso.

Seuraamme mielenkiinnolla tilannetta - meidän seuraava hoito on n. kuukauden kuluttua.





perjantai 18. lokakuuta 2013

...riittääkö äly?! ..do you have enough the intelligence?!

..pimeyttä..vettä..räntää..lunta..vettä..muistinko jo mainita pimeyden? Tämä porukka lienee tehty sokerista ja peffatkin on kermasta sillä jopa kurapossumme Masi on iän myötä antanut ymmärtää ettei edellä mainituissa olosuhteissa ole nautinnollista tarpoa kilometritolkulla pitkin ojanvieruksia.. Tytöillä on rotuominaisuuksien kannalta paremmat lähtökohdat.. Isosveitsinpaimenkoiralla on säänkestävä lyhyt karva ja tiheä aluskarva, joka suojaa hyvin kosteudelta ja kylmältä. ..mutta käytännössä joudun houkuttelemaan tämän uljaan karjan kuljettajan etuterassin suojista räntäsateen armoille jonka jälkeen lenkki vedetäänkin reippaalla askeleella läpi - Iitun sanoma ei jää epäselväksi minulle ja Masille "Hop, hop, ei jäädä sinne taakse nuuskuttelemaan, pissailemaan, löntystelemään! Mitä nopeammin letka liikkuu - sitä sukkelammin ollaan takaisin!".

Koska emäntäkin tuntee olevansa enemmän etelä-eurooppalaista kuin arktista rotua (rotumääritelmä voisi tosin laittaa ulkomuodollisesti joukkoon itäbalttilainen, lyhytkasvuinen tyyppi..) keksimme näille päiville jotain muutakin touhua kuin ulkoilun.

Yksi kaikkien mielestä erityisen mukava hetki on kun emäntä kaivaa esille älypelit! Siitä alkaakin sellainen vilske ja vilinä että joululaulun tontutkin vaikuttaisivat flegmaattisilta.. Mitään perheen yhteistä lautapeli hetkeä takkatulen ääressä ei kannata tällä porukalla hahmotella (kokeiltu on..) sillä jokaisen koiran pelityyli on varsin persoonallinen..

Tässäpä niistä tyylinäytteet:   How to play brain game? This is our dogs style:

Ensin pienin... Cava on osoittautunut nokkelaksi pelaajaksi. Varsin vikkelästi pikkuinen hoksasi kuinka nakkeihin pääsee käsiksi ja nosteli järjestelmällisesti palikat pois nakki-aarteiden edestä.

First our little one - Kassiopeia. She is a smart girl. She noticed fast what to do. She used her mouth to move blocks away. 







..keskimmäinen.. Meidän ihana Iitu, kiltti pikku hömppänä jolla valot välkkyy muttei ole ihan kynttelikön kirkkain lamppu.. Iitu ei käytä suutaan vaan yrittää kuonolla tönimällä siirtää palikat. Jos homma ei hoidu pian mielenkiinto pelailuun lopahtaa.
..mutta kyllä kaksi ´blondia´yhdessä yhden älypelin selvittävät! ;)

..then the middle one.. Our lovely Quilissbeth. She pushes blocks. If this tactic don´t work she get bored.. Bah - This game is stupid! 
..fortunately two ´blondies´ together succeeded! ;) 


'




..ja viimeisenä mestari. Masi on nopein ja järjestelmällisin. Kokenein pelaaja nostelee suullaan palikat pois, napsii makkarat suuhunsa ja kysyy silmillään - "Otetaanko uusiksi?" 

..and the master. Masi is the fastest and most systematic. He lifts blocks out of with his mouth and eat treats. His eyes are asking - Let´s do this again!?! 

..joko..joko...??? May I...????