Masi 6 v.

Tästä se alkoi kuusi vuotta sitten.. Yhteinen matka pikkuruisen amstaffi pojan kanssa. Pentu jonkalaista en ollut ennen nähnyt..! Se energia, sitkeys, rohkeus ja Ne neulanterävät hampaat... Yhdistelmä pirulaista (..kuinkahan monta kertaa vuosien aikana olen uhannut haluavani amstaffi taljan takan edustalle..) ja toisaalta Masi on se joka käpertyy kainaloon päivän lopuksi.. <3

Masin synttäripäivän perinteeksi alkaa muodostua herkku jota tarjotaan vain kerran vuodessa... EURON JUUSTO!

"..nuuh...nuuh.. ..veikkaisin Keskustorin McDonald'sia..olisiko vasen linjasto..ehkäpä kahdella suolakurkun viipaleella..ettei vaan olisi ollut kesäharjoittelija kun sämpylä on päässyt jo jäähtymään..."



"...tuote voisi kuitenkin kiinnostaa..." ...kuten ehkä tarkkanäköisimmät voivat huomata huulien tiivisteiden pettämisestä..

 

 PALJON ONNEA MASI !!!

Kylän koirat..

Katselimme syksyisen Turkin matkamme kuvia ja jäimme miettimään kuinka erilainen koiran asema onkaan eri maissa. Alanyan matkallamme näimme koiria kaduilla, uimarannoilla, yksinään ja laumoissa. Keskustelimme koirista paikallisen kauppiaan kanssa joka kertoi että suurin osa Alanyan koirista on "kylän koiria". Koirat ovat kaupungin vastuulla ja jos jokin niistä käy hankalaksi niin se "vain häviää". Uimarannalla makoillessa oli aikaa seurailla kuinka näihin koko kylän koiriin suhtaudutaan... Kulkurit saivat vapaasti kuljeskella rannalla ja kaduilla mutta tuttavallisesti ihmistä lähestyvä koira ajettiin useimmiten äkäisesti kauemmaksi. Suhtautumista kuvannee hyvin tilanne kun kääräisin lounaalla loppupizzan servettiin ja syötin sen rannalla kulkureille - paikallisten pyöritellessä päätään..



...hetki hellyyttä ja rapsutuksia...


Tämä oli tietenkin vai esimerkki yhdestä maasta ja muutamista kohtaamisista. mm. Egyptissä taidettiin olla enemmän "kissa ihmisiä"...  ;)

Ei Suomessakaan kaikki eläimet saa arvoistaan kohtelua..paljon on vielä parannettavaa omassa maassammekin.. Tämän tuumiskelumme voisi päättää ajatukseen..


                               ”Se kuinka kohtelet eläimiä, mittaa sydämesi laadun.”
                                                 - Anita Lajunen-

Kaupunkiseikkailua

Yritän mahdollisuuksien mukaan pitää Iitua ja Masia mukanani eri tilanteissa jotta molemmista kehittyisi kelpo koirakansalaisia ja niiden kanssa olisi helppo elää arkea ja välillä juhlaakin.. Eilen meille tuli hieno tilaisuus seikkailla Viialan kylämaiseman sijaan Tampereella.

Seikkailu starttaa peräkontin auettua parkkihallissa.

Intoa on PALJON..."Missä ollaan?!?!?...agihalli..?!?!
..koiranäyttely..?!?!?...?!?"
..joten...harjoitellaan kauniisti vierellä kävelyä (..jotta  tohdimme edes siirtyä julkiselle paikalle hallista..).

Ensimmäinen rasti - rautatieaseman odotushallin läpi raiteille.

Intoa + ihmisiä + hajuja on PALJON...
"Hei, minä olen Iitu!!..tykkään sinusta..ja sinusta..ja...ja...hei mutta mitäs sinulla on kädessä.."
..taskusta löytyvät makupalat auttavat hiukan keskittymään ja matka jatkuu..

Harjoitus jatkuu..
...kuulutuksia....ihmisiä rämisevine matkalaukkuineen..junia tulee ja menee..

"Ai sä halusit tällaista coolia käytöstä..istuskellaan ja odotellaan..Olisit heti sanonut!"

..jäämme odottamaan sitä oikeaa ihmistä junasta..




                      ...MAALI! Joonas löytyi, tehtävä suoritettu ja matka kotiin voi alkaa! =)

...ja peräkontissa oli aikas väsynyt seikkailija kotimatkalla..  ;)

Ihana kevät

Tervetuloa kevät! :) Olemme odottaneet sinua läpi piiitkän, kylmän ja pimeän talven. Iitun kaksinkertainen turkki on suojannut hyvin kovillakin pakkasilla mutta Masi ja emäntä ovat joutuneet kaivamaan paksumpaa palttoota päälle. Mutta tänään aurinko on paistanut, vesi tippuu räystäältä ja pajunkissat ovat puhjenneet - kevät on siis virallisesti tullut!

Masin mielestä kepin koolla on väliä..ja halko onkin paras (ja kestävin..) lelu..
Iitu ei juurikaan kepeistä välitä...mutta usein juuri se maailman paras keppi tuntuu olevan Masin suussa...

Auringonpaistetta ja reippaita ulkoilupäiviä kaikille ystävillemme! :)

Agihöntsyilyä

Tänään oli taas SE ilta....AGIHÖNTSYT! 
Treenikassin pakkaaminen (...nakit...lelu...vettä...check!) saa aikaan kohtuullisen kuhinan..kumpi pääsee mukaan...?!?!?

Volvon perään hyppää Iitu (..olen melko varma että neiti hymyili taustapeiliin katsoessani..).

Iitun kanssa ei (toistaiseksi.. ;) ) hypätä radalla korkeutta kuin Vlasic eikä juosta kuin Bolt..vaan odotellaan ensin terveystulokset. Tärkeintä on hauskan pito hyvällä porukalla ja siinä sivussa harjoitellaan mm. kontaktia.

...Iitu odottaa...odottaa... RENGAS!



..kyllä se grosse putkeenkin mahtuu..

Eihän se grosse (eikä amstaffikaan..) ole virtaviivaisia malleja mutta sen minkä kaarreominaisuuksissa häviää niin kyllä nämä kiitonkinkut sen edestä yleisöä hauskuuttavat..

                                 Maltettiin me hetkeksi pysähtyä ryhmäkuvaankin..