Oma kuva
Tässä blogissa mennään isosveitsinpaimenkoira Iitun ja Mantan sekä amerikanstaffordshirenterrieri Masin tassunjäljillä..

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Infiltrative lipoma vst. Cava / Round II



Cava näytti toipuvan heinäkuisesta leikkauksesta (kasvainta poistettiin vasemman jalan kyynärestä) hitaasti mutta varsin tasaisesti.. Kunnes vuoden loppupuolella huomasimme että ensimmäisessä leikkauksessa ranteeseen jätetty kasvain on kasvanut. Kasvain rajoitti selvästi liikkumista ja aiheutti ontumista/kipua.




..painajaismaista.. ei ole helppoa lemmikin omistajan astua ukkoylijumalan saappaisiin ja miettiä onko nyt aika päästää tyttö sateenkaarisillalle vai vieläkö kannattaa taistella tautia vastaan..

Koska Cava on kuitenkin täynnä elämäniloa päätin että etsin käsiini eläinlääkärin joka tuntee taudin ja antaa rehellisiä näkemyksiä siitä kuinka kannattaa jatkaa.. (heh..Tiedän! ..tällaisen eläinlääkärin löytämisen jälkeen ei kannata enää pelata Eurojackpot:ia..) Uskon että minulla on ollut kuitenkin onneakin matkassa.. Kiitos Cavan akupunktio lääkäri Olgalle joka konsultoi kollegaansa Eläinsairaala Aistissa. Tätä kautta meidät ohjattiin "haastavana casena" kirurgista osastoa Aistissa johtavan Silvia Jauernigin luokse.

Kävimme Silvian luona kliinisessä tutkimuksessa 15.1.2015. Kylmää kyytiä, mutta ei mitään mitä en jo tietänyt.. Silvia kertoi suoraan ettei Cavaa voi kokonaan parantaa, kasvain on laatua jota ei voida ikinä poistaa kokonaan. ..tai no, amputaatio voisi pysäyttää kasvaimen mutta vastasin ettei se ole meille vaihtoehto. Kysyin mitä hän tekisi jos Cava olisi hänen koira? Silvia sanoi että leikkaisi koiran mahdollisimman pian ja poistaisi niin paljon kasvainta kuin on vain mahdollista.
..hetken mietinnän jälkeen..
Sovimme että Cava leikataan perjantaina 30.1.2015.

Kaksi pitkää viikkoa kerkesin päätöstäni miettiä ja kävimme vielä Silvian kanssa sähköpostikeskustelun jossa sovimme että mikäli Silvia näkee jalan avatessaan ettei leikkaus parantaisi Cavan elämänlaatua tai pituutta, Cava jäisi leikkauspöydälle.

Näissä fiiliksissä menimme perjantai aamuna vastaanotolle. Cava nukutettiin ja Silvia kertoi soittavansa - aiemmin.. tai  ..myöhemmin..



Minä menin töihin (..ja mikäli blogini lukijoissa sattuu olemaan työkamujani, niin he ehkä ymmärtävät paremmin mikäli saivat perjantaina työsähköposteihin vastauksia joita on hiukan vaikea tulkita tai epäilivät että tarvitsisin ohjausta työterveyshuoltoon..).

Puoleen päivään mennessä puhelin ei ollut vielä soinut.. Hyvä!! Yhden aikaan puhelin pirahti ja hoitaja kertoi että Cava on leikattu ja voisinko tulla hakemaan tytön klo 15.
..voisinko.. Cava on hengissä!!!

Silvia kertoi että kasvain On Paha. Sitä poistettiin niin paljon kuin oli mahdollista. Ennustetta tulevasta on mahdoton tehdä. Riippuu siitä miten kasvain reagoi leikkaukseen, kasvaako se tulevaisuudessa hitaasti vai nopeasti. Silvian mukaan "kannatti kuitenkin yrittää" mutta uusinta leikkauksia ei kannata enää tehdä. Olemme nyt tehneet kaikkemme auttaakseemme tyttöä. Nyt keskitytään Cavan elämänlaatuun ja iloon. Kaksi viikkoa lepoa / tai kunnes haava on parantunut kokonaan ja sen jälkeen häntä pystyssä eteenpäin!

Kiitos Olga ja Silvia kaikesta avusta!! :)

..kuten ystäväni sanoi.. Elämä jatkuu!



On Friday Kassiopeia was in surgery for the second (and last) time. Now we have done everything what we can. The tumor is really bad and nasty. The tumor can not be removed completely. The future can not be predicted. Depends on how the tumor responds surgery. 
Now we are focusing on improving the surgical wound, and then to a good life - as long as it is given to us!