Viron reissu Põlvamaa 19.7 ja Tarttumaa 20.7.2014

Kevät talvella, olisiko ollut jokin seesteisempi vaihe työpäivässä.., kun ajatuksiini bongahti vahva visio siitä että kyllä on meidänkin karavaanin aika korkata ulkomaan näyttelykentät! Pikainen tarkastus Eestin kennelliiton (EKU) näyttelykalenteriin osoitti että heinäkuussa olisi saman viikonlopun aikana kahdet näyttelyt.. Siihen kun vielä avasin Viron kartan viereen ja arvoin  arvioin matkojen olevan kohtuulliset, olinkin jo vasemmalla kädellä lähettänyt kepolle viestiä että varaisi kalenteristaan kesälomapäiviä rytmiryhmän kesäreissuun!

Koska useampi kehäkettu on kertonut kiinnostuksestaan Viron turneelle yritän nyt tässä samantien aukaista omia ennen/matkalla/jälkeen kokemuksia - Toivottavasti näistä on apua myös teille!

Näyttelyilmoittautuminen Viroon vaatii hiukan enemmän keskittymistä - molempien rekisteritodistukset, maksukuitit ja ilmoittautumiskaavakkeet (EKU:n sivuilta löytyy Viron kaavakkeet) skannerin läpi ja sähköpostin liitteeksi mukaan + Iitu meni Suomen muotovaliona myös Virossa valioluokkaan joten Iitun valiotodistus myös liitteeksi. Molemmista näyttelyistä tuli parin päivän sisälle vahvistus että ilmot ovat tulleet perille ja numerolaput lähetettäisiin myöhemmin sähköpostiin. Todellakin myöhemmin.. Suomessa on totuttu että aikataulut ja numerolaput tulevat sähköpostiin Viimeistään viikkoa ennen näyttelypäivää, nykyään aikataulujen perään huhuillaan netissä jo viikkoja aiemmin. Viron näyttelyjärjestäjät pitivät hulluja harrastajia jännityksessä niin että osa oli jo kerinnyt lähteä kohti näyttelypaikkaa kun numerolaput tipahtivat viimein postiin..vain neljää päivää ennen h-hetkeä.

Laivamatkan varaukset tuli myös muistaa hoitaa kuntoon hyvissä ajoin ennen reissua. Hintavertailujen jälkeen me päädyimme surffaamaan lahden yli Eckerö Line:lla. Meille oli alunperinkin itsestään selvää ettei koiria jätetä kesähelteillä autokannelle autoon (johon ei pääse edes pistäytymään kesken matkan). Onneksi Eckerön sääntöjen mukaan kesäkuukausina koiria ei edes saa jättää autoon vaan on varattava lemmikkihytti. Palattuamme mukavan viileästä hytistä takaisin kuumaan autoon odottamaan autojen käynnistyslupaa ja laivasta ulosajoa, suosittelen lämpimästi niille koiranomistajille jotka eräällä foorumilla miettivät muutaman kympin säästöä jos koirat kuitenkin jätettäisiin autoon, istumaan itse siellä kuumassa autossa parituntisen matkan.. 

Laiva matkustaminen tai oikeastaan laiva matkustajat ovat oma lukunsa.. Suomalaiset, tämä formulakansa haluaa olla joka kaarteessa ensimmäisenä.. Odotimmekin siis että pahin karjalauma kanssaihmiset olivat kerinneet takakaarteeseen ennenkuin otimme koirat autosta ja lähdimme suunnistamaan kohti hyttiämme. Taktiikkapalaverista huolimatta suuressa ihmismäärässä eteen tulee jos jonkinlaista vapaan tyylin hiihtäjää.. Olen onnellinen että koiramme omaavat hermorakenteen josta emäntäkin on kateellinen.. ;) Tytöt herättivät mukavaa huomiota mm. rollaattorilla samaan hissiin tunkenut tullut rouva joka kertoi aikanaan kasvattaneen lapinkoiria kehui tyttöjen käytöstä, autojen lastauksesta vastannut haalarijamppa pinkaisi liikenteenohjauksen lomasta rapsuttelemaan tyttöjä jne.

Viron päässä kukaan ei ollut kiinnostunut meidän tai tyttöjen papereista joten tyttöjen pissitys ja valkoisen ratsun nokka kohti Põlvamaata! 

Ensimmäinen yö vietettiin paikassa nimeltä Taevaskoja Salamaa. 

Ihan kiva.. Jos tykkää leirintäalue meiningistä.. 

Pitkän päivän jälkeen piti jo rankasti pinnistellä että naama pysyi peruslukemilla kun huoneen esittelyn jälkeen neitonen johdatti meidät yhteisiin toiletti, suihku ja keittiötiloihin. Ilmeisesti tarkkaavaisuutemme oli päässyt pahemman kerran herpaantumaan majapaikkoja verratessamme...

Paikan puolustukseksi sanottakoon että koirien ulkoilumaastot olivat erinomaiset (paarmat kuulunevat luontoon ja niistä ei voine valittaa..?) ja näyttelypaikalle oli vain ~ 10 km. Useat muutkin koiraihmiset olivat päätyneet samaan ratkaisuun majapaikan suhteen.

19.7.2014 Põlvamaa / tuomari Dubravka Reicher / säätila: 30+

Põlvamaan näyttelyalue (Mammaste tervisespordikeskus) osoittautui siistiksi (..ja Huom! Pysyi myös siistinä koko näyttelypäivän - ei pas*** tai roskia missään! ..meillä on vielä oppimista!) nurmikentäksi jota ympäröi parilta sivulta metsikkö. 

Jo aamulla aurinko paistoi kuumasti ja varustelimmekin oman leirimme päivänvarjoin ja lämpöä eristävin peittein. Vaikka näyttelypaikka täyttyikin pitkin päivää ei koiria ja ihmisiä ollut missään vaiheessa ruuhkaksi saakka. 

Näyttelypäivä alkoi tuomareiden esittelyllä ja tämän jälkeen arvostelu kehissä pyörähti käyntiin. 

Muutaman tanskandogin jälkeen vuorossa olivat meidän "SUUR SVEITSI ALPI KARJAKOER" tyttömme. Cavan liikkeet eivät tänään edustaneet uljainta karjakoer mallia ja maininnalla "no harmony in movement" ansaittu EH (VH) kehäsihteerin viuhkasta.

Seuraavana kehävuorossa olikin Iitu. Lentävä koiranvaihto kehän kulmassa ja kohti kiertorataa. Rouva tuomarin ilmeistä ei osannut tulkita mitä väriskaalaa nyt on odotettavissa..erotin joitakin sanoja sanelusta.."very good head"..."correct topline".. 

..ja seuraavana kehäsihteeri heilutteli edessäni tuota himoittua valko-musta-sinistä ruusuketta "Voiko ottaa vastaan?"

--> KYLLÄ!! 

                              FI EE CH QUILISSBETH FROM BALIHARA RANCH

Ennen ryhmäkehän läpijuoksua ja valiomaljojen kohotusta tarvitsi hoitaa kuntoon Suomeen paluuta varten tarvittava matolääkitys ja siitä leima passiin. Eläinlääkäri löytyi helposti Info -teltan vierestä. Virolaista mentaliteettia kuvannee hyvin eläinlääkärin kanssa käymäni keskustelu.E: "Paljonko koirasi painavat?" M: "Noin 43 - 44 kg." ..syvä katse silmiini.. "Painavatko ne tosiaan 40 kg?" M:"Öööö...painavat..." E:"Minulla on vain maksimissaan 35 kg koirille tarkoitettuja lääkkeitä.." ..ja taas kysyvä katse.. M:"Ok - otetaan ne."

Kaksi seuraavaa yötä majapaikkana toimi hotelli Starest. Edellisen retkeilykokemuksen jälkeen oma wc, suihku, tv.. melkein jo luksusta! ;) Meidän lisäksi usempi muukin suomalainen näyttelykävijä oli valinnut saman hotellin.

Alakerran ravintolan illallistarjousta oli vaikea ohittaa.. 2,75€ / henkilö!

Tytöt kelpuuttivat myös huoneen..

20.7.2014 Tarttumaa / tuomari George Schogol / säätila: Vettä kuin E...

Sunnuntai aamun lenkki reippailtiin vesisateessa..

Meitä huudettaisiin kehään vasta puolen päivän jälkeen joten emme pitäneet kiirettä näyttelypaikalle siirtymisessä (Ihan totta, en edes minä hinkunut sateeseen tunteja ennen kehää..). Linnuntietä näyttelypaikalle olisi ollut alle 10 km mutta navigaattori esitteli meille palan Viron maaseutu matkailua..

Näyttelypaikkana toimi Ülenurme Stadium, puitteiltaan hiukan ränsistynyt mutta nurmikoltaan jälleen erinomaisessa kunnossa oleva paikka. Paremmassa kelissä paikalla olisi voinut viihtyä pidempäänkin.

Saimme auton parkkiin aika lähelle kehää joten kepo jäi koirien kanssa vielä autoon ja minä menin seuraamaan ennen meitä arvosteltavia boksereita. George tylytti tykkäsi varsin monesta bokserista EH:n verran, ehkä vesisateesta tylsistyneenä tuomarin ilme oli jo lähtökohtaisesti varsin yrmeä.. 

Totesin suunnitelmamme antaa Cavalle vapaapäivä kauneuskilpailuista ja nimittää neitonen seurustelu upseeriksi olevan edelleen toteuttamiskelpoinen.

Käännyttyämme katsomaan komean haukun alkuperää huomasimme kilpakumppanimme saapuneen paikalle. Ikävä kyllä yhteistä kieltä ei löytynyt (tytär tosin tulkkasi auttavasti lontoota välillämme) mutta ilmeisesti uros oli Quarterworld -kennelistä. 

...ja meidän tyylinäyte ennen kehää.. Kieli poskessa mennään! 

Kuin tilauksesta juuri ennen meidän kehää sade lakkasi hetkeksi. Urokset ensin..

Uroksen arvostelusta tuntui venyvän jonkinmoiseksi Georgen monologiksi. Yritin seurata vilkasta viittomakieltä ja arvelen että tuomari huomautti ainakin vasemmalta puolelta suunpielen ylittävästä valkoisesta merkistä sekä liikkeestä oli jotain huomautettavaa. Tiukka tuomio - EH.

OHO, taisin ääneenkin tuumata mutta selkä suorana Georgen syyniin!

Melkoinen mylly olikin.. juostiin kiekka, toinenkin, pönötettiin, tarkastettiin ilmettä ja arvostelua syntyi niin ettei meinannut paperille mahtua! Ei taida olla George miehiä jotka turhaan ylisanoja käyttävät mutta kyllä sieltä löytyi mm. "g-size and format", "correct white markings on head"..

Ehkä hiukan yllättäen kehäsihteeri heilutteli taas edessäni SERT -ruusuketta. Kiitin kunniasta mutta kerroin että saimme sen jo eilen. (Virossa ei saa ottaa vastaan ylimääräisiä sertejä. Jos teet sen ja joku 'ystävällinen' kanssaihminen ilmoittaa siitä kennelliittoon voi se mitätöidä myös ensimmäisen sertin.).

Koska George ei varsinaisesti langennut polvilleen kauneutemme edessä, eikä sääkään erityisesti suosinut, valitsimme tällä kertaa jatkokehän sijaan shoppailun.


Kotiinlähtö päivänä sää oli jälleen aurinkoinen ja helteinen. Onneksi löysimme Tallinnasta ihanan puiston missä ulkoilimme ja odottelimme laivan lähtöä.

Kotimaan kamaralla tullimiehet katselivat tuimin ilmein autojonoa mutta missään vaiheessa ei tarkastettu tyttöjen passeja/madotuksia.

Hieno turnee!!! :)

..mitähän seuraavaksi... 

Grosse meeting 2014

WOW!!
Jos joku lauantai reippailija sattui tänään kulkemaan Helin ja Karin pihan ohitse ihan varmasti hän tarkasti urheilujuomansa promillepitoisuudet.. Pihalla vilisi grosseja niin että omaansa sai välillä hakea hetken ja toisenkin..

Riihimäellä kokoontui tänään 37 grossea perheineen! Täytyy myöntää että hiukan minua jännitti kuinka näin iso porukka eri ikäisiä, luonteisia, uroksia ja narttuja mahtaisi tulla toimeen keskenään .. Totean Erittäin mielelläni että huoleni oli turha! Toki jokainen ojensi tarvittaessa koiraansa ja yhdessä katsottiin koko lauman perään - mutta, ei huolta. Jokunen ärähdys muttei mitään merkittävää riitasointua! Pennuille pihalta löytyi aivan oma aitaus jossa minigrosset saivat leikkiä keskenään.

Tässä seurassa iltapäivä hurahti ihan siivillä! Niin monta uutta tuttavaa, juttua jo tuttujen kanssa... ja pääasia.. hienoja koiria..

KIITOS Heli ja Kari meetingin järjestämisestä!!

..kuvat kertovat parhaiten päivästä..  :)

Miniloma Kajjjaaniin

Heinäkuinen viikonloppu jolle ei löytynyt kalenterista koiramaisia varauksia.. Ei ole totta - onko minulla sittenkin muutakin sosiaalista elämää... ;)

Eipä huolta huolettomasta, koirattomasta, elosta - tottakai ruotsalaisen ratsun perään hyppäsi täysi lastillinen iloisia matkaajia. Näiden reissulaisten kanssa onkin varsin helppoa matkata, aina ollaan valmiita uusin seikkailuihin, matka otetaan rennosti (Masikin lienee viimein todennut ettei ohikurvaavia pärinäpoikia saa napattua kiinni sivuikkunasta.. Toki niitä voi edelleen tuijottaa tuimasti takaikkkunasta..) ja ruokailupaikaksi käy yhden tähden Hankasalmelainen huoltamon takapiha..

Takana näkyvä luontopolku tarjosi etovan elävän otoksen Suomen avarasta luonnosta.. Polulla kiemurellut Vipera berus (kyy) muutti leppoisan taukokävelyn sadan metrin sprintiksi..



Ensimmäinen lomapäivä - hyvin lenkitetyt koiruudet jäivät köllöttelemään vanhempieni luokseni kun emäntä ja isäntä hilpasivat Kainuun Musiikkijuhlille. Juhlien vanhanaikaisesta varsin vaatimattomasta nimeämisestä huolimatta.. kekkereillä ei esitelty kansantanhuja ja harmonikka battleja..

Yksi otos perjantain peikoista pojista.. Ei tekisi pieni trimmaus pahaa tällekään.. ;)

Juhlien jälkeen (Kiitos Anne&Teemu etkoista ja iloisesta seurasta!) olikin aika suunnistaa koko porukalla mökille.

..jos vain koirat osaisivat puhua..

Masi: "Uiminen, uiminen, uiminen! Ihan parasta! Luulenpa että tein uuden ennätyksen vesiloikassa ja vesipisaroiden korkeus pärskyttelyssä!"

 

Cava: "Huomasin että kannattaa ottaa vahtipaikka josta pystyy seuraamaan mahdollisimman hyvin kaikkia ihmisiä ja olemaan paikalla juuri oikeaan aikaan... Mummi muonavastaavana ei pysty vastustamaan tummien silmieni katsetta joten saattaa siinä lätty ,jos toinenkin, livahtaa emännän katseen ulottumattomissa suuhuni.."

Iitu: "Huoh.. Hirmuinen homma pitää tämä lauma koossa! Juuri kun sain emännän uskomaan että valkoinen pyöriäinen pitää välillä hinata kuivalle maalle hengähtämään..niin eiköhän miehet olekin jo veneessä... Ilman minua puolet laumasta häviäisi ihan varmasti ennen kotimatkaa!"