Kranio-sakraalihoitoa / Craniosacral therapy Vol.2

Ensimmäinen hoitokerta (kuukausi sitten) oli onnistunut ja Iitu vastasi hoitoon hyvin. Hoidon tulokset - vetävämpi askel, portaiden vaivaton kulku ja jopa muutama varovainen takajalkojen venytys!!! (Olen nähnyt Iitun venyttelevän takajalkojaan vain joitakin kertoja koko sen elämän aikana..) - näkyivät selvimmin viikko/kaksi edellisen hoitokerran jälkeen. Kuitenkin pikkuhiljaa Iitu tuntui taas taantuvan ja varsinkin runsaan ulkoilun/vapaana juoksemisen jälkeinen iltainen jäykkyys palasi.

Susannan pyynnöstä kirjoittelimme hoitojen välissä kuulumisia jolloin hän pystyi etukäteen suunnittelemaan seuraavaa hoitokertaa.

Käynnin alkuun Susanna halusi jälleen nähdä Iitun liikkeet. Hän huomasi liikkeiden parantuneet, niiden ollessa rennommat kuin edellisellä kerralla. Todettiin myös näyttelykehässä havaittu ongelma, kun Iitu juoksiessaan ottaa kontaktia, kääntyy sen kroppa lähes sivuittain jonka jälkeen liikkeet ovat..no.. Jyväskylässä olleen tuomarin sanoin "monimuotoiset".. ;)

..ja sitten hoitoon..

Quilissbeth´s left knee has been operated (patella luxation) in summer 2012. Every now and then she needs some therapy to be in shape. This was her second time in the craniosacral therapy.  We have previously visited a traditional massage therapist so this type of treatment is a new experiment for us. However, the last time gave promising results (ex. more relaxed moving).

..and then the therapy..    

                                Hoito aloitettiin laserkäsittelyllä.

                         Therapy was started with laser treatment.                                                                    

                                                                                                                                                     

Laserin jälkeen Susanna aloitti varsinaisen hoidon. Kuten kuvasta huomaa Iitu tuntuu pääosin nauttivan hoidosta. Hoito tuntunee rentouttavalta kun välillä silmätkin painuivat kiinni... Susannan käsitellessä kipeitä kohtia Iitu reagoi hoitoon selvästi ja yrittää kellahtaa selälleen "Loppurahalla mahan rapsutusta - Kiitos!". Edellistä kerrasta takaosa ja selän lihakset olivat pysyneet kohtalaisessa/paremmassa kunnossa mutta niskasta ja etuosasta löytyi jälleen jumeja johon hoidossa erityisesti keskityttiin.

As you can see Quilissbeth seems to be enjoying the craniosacral therapy. There was some muscle tightness in the neck and front of her body. She responds cleary when Susanna treated these parts - Quilissbeth seemed to think: "Rest of the money you can tickle my belly - Thank you!"

Tämän päivän otamme rennommin - mikä onkin varsin helppoa - sillä hoidon jälkeen Iitu tuntuu olevan aika väsynyt. Antaa siis neitosen nukkua, pistämme peukut pystyyn ja toivomme että hoito auttoi jälleen ja Iitu herää entistä vetreämpänä! :) 

After the treatment we have to take it easy - what is quite simple - because after the therapy Quilissbeth seems to be pretty tired. So, sleep my little one, we put our fingers cross and hope that when you wake up, therapy is once again helped you! :) 

Pentunäyttely 23.11.2013 / Helsinki Messukeskus

....5:30..... koiranäyttelyhulluharrastaja on viikonloppuna naapurustossa ensimmäisenä hereillä!

Tänään agendalla oli pentunäyttelyt Helsingin Messukeskuksessa. Kelin puolesta matka Helsinkiin taittui mukavasti - aste/pari pakkasta, ei ruuhkaa (kepo tosin kommentoi vierestä että EI TIETENKÄÄN - mutisi myös jotain kepojen pelastusjärjestöstä..).

Mietimme mitä Cava mahtaisi tuumia hälinästä ja kuhinasta ilman Iitun tukea ja turvaa... Ei hätää! Cava käyttäytyi hienon riiviömäiseti rohkeasti! Kaikki koirat ja ihmiset edestä/takaa/sivusta moikattiin... Muutamalle turhan innokkaalle toope dobermanni pojalle piti näyttää ettei grosse tyttöjä noin vain tulla pussailemaan!

Tuomarimuutoksen jälkeen arvion tämän päivän kunnosta meille langetti Taina Nygård. Meitä ennen kehässä nähtiin kaksi koiraa.

Kehäsihteerin kiljaistessa edustamamme rodun nimen ravasimme tuomarin luokse kunniapalkinnon kivan arvion kiilto silmissä. Törmäsimme kuin Titanic jäävuoreen tuomarin ilmoittaessa ensimmäiseksi "Voi..voi.. sinun ongelmasi on tämä.." taputellen rinnan alaosaa.. Tässä vaiheessa kävi mielessä niiaus ja ravaus kohti viereistä pohjoista uloskäyntiä.. Ei auta.. Reilun näyttelyhengen nimissä kipitimme ympyrät ja edestakaiset liikkeet ja pönötimme asennossa odotellen lopullista tuomiota tuomarointia. Niinhän siinä kävi että tuomari kertoi ettei voi antaa tänään kunniapalkintoa koska rinnan ala-osa on kovin kehittymätön ja siitä johtuen etujalat vinksottavat vähän miten sattuu. Tuomari kertoi että ongelma todennäköisesti poistunee kun koira kasvaa ja rintakehä kehittyy. (MITÄ?..Jo 7,5 kk ja eikö tämä olekkaan vielä valmis...) Tuomari jatkoi vielä kehuen kovasti Cavan karvaa, hampaita ja erityisesti hienoa luonnetta. Arvostelu sinänsä on varmasti oikein ja paikkaansa pitävä joten häntä pystyyn ja kohti uusia kehiä!

7½ kk. Lupaava koko. Erinomainen purenta. Oikeailmeinen pää. Antaa tässä vaiheessa hieman takakorkean vaikutelman. Riittävä raajaluusto. Kääntää eturaajoja kyynärpäistä sisään, muutoin ulos. Hyvä rintakehä. Toivoisin paremmat eturaajojen kulmaukset. Hieman luisu lantio. Erinomainen karvanlaatu. Vaaleahko tan-väri. Miellyttävä käytös.
PENTULUOKKA1

Näyttelypaikka oli tänään sinänsä erikoinen että samaan aikaan Messukeskuksessa vietettiin kuusia messuja! ...saman katon alta olisi voinut mm. ostaa itselleen liskon/käärmeen/jonkin muun pikku ötökän tai vaihtaa kissanäyttelyiden puolelle.. Alakerrassa olisi päässyt ratsastamaan ponilla tai opettelemaan kädentaitoja.

Vaikkei tänään mainetta ja kunniaa tullutkaan.. arvelin että rotta agility on kuitenkin sen verran vaativa laji että pysyttäydyn toistaiseksi sveitsiläisissä muuleissa... ;)

Jyväskylä KV 16.11.2013

Edellisistä näyttelyistä olikin jo kerinnyt kulua lähes kaksi kuukautta... Tällaisen koiranäyttelyhullunharrastajan näkökulmasta olikin jo korkea aika päästä jälleen kehään ja saada höpötellä aiheista tärkeimmistä.. eli koirista, koirista, koirista! :)

Joko mennään????

Koiranäyttelyaamuina innokuus jakautuu kodissamme melko tarkasti myös sukupuolen mukaan - tytöt vst. pojat.. 

Kisatunnelma alkaa nousta kun kaivan kaapista näyttelylaukun ja aloittaa sen pakkaamisen. Sen jälkeen kaksi silmäparia seuraakin jokaista liikettäni.. Niin taitavaa vartaloharhautusta en ole vielä keksinyt että olisin ovella ensimmäisenä!

..vielä kun kepokin saatiin houkuteltua aamukahvilta autoon.. lähdimme ajelemaan harmaan kuraisessa kelissä kohti Jyväskylää.










Näyttelypaikkana Paviljonki onkin tuttu joten näyttelypaikalle saapuminen, parkkeeraus ja sisääntulo sujuivat lähes rutiinilla. Cava oli reipas pikkuinen vaikka lattialle levitetyt muovit, liukkaat levyt yms. hiukan jännittivätkin.

Jyväskylän koiranäyttelyyn oli ilmoitettu hieno määrä grosseja - 7 kipaletta! Ikävä kyllä toinen uroksista joutui jättämään kisat väliin sitkeän vatsaflunssan vuoksi. Grosset tuomaroi suomalainen Saija Juutilainen.

Grosse kehän avasi Cava. Pennun kanssa kehään astellessaan on aina mukana extra jännitystä siitä mahtaako pikkuisella olla mielessään jotain mukavia koiruuksia juuri tälle kerralle.. ;)
Cava antoi tuomarin katsoa hienosti hampaat ja kroppaakin (jota häntä heilutti..) olisi saanut mielellään pidempäänkin silitellä. Cavan kanssa oli ilo juosta kehässä, olen ihaillut pikkuisen pitkää ja vaivatonta askelta lenkeillä ja tuomarikin tuumasi että "Oli ilo katsella noin hienoja sivuliikkeitä!".
..ei siis jekkuja tällä kertaa.. huh..

7,5 kk oikealinjainen narttu jolla sopusuhtainen raajaluusto. Riittävät kulmaukset + käpälien vahvuus. Lupaava rintakehä, joka voisi olla hieman pidempi. Hyvä pää, kauniit silmät. Vahva kuono + purenta. Hyvä vahva kaula. Pitkä, hieman jyrkkä lantio. Hyvä hännän asento. Luonnollisesti vielä pentumaiset liikkeet. Erinomainen sivuaskel hienolla ylälinjalla. Mukava luonne. Erinomainen karvan laatu. Hyvä väritys.
PENTULUOKKA 1, KP, ROP PENTU

Cavan jälkeen spurttasin kepon luokse - nopeudella josta formula varikolla oltaisiin oltu kateellisia - palautin Cavan, vaihdoin näyttelyhihnan / normipannat, vaihdoin numerolapun, varmistin että hihnan päässä on oikea koira - ja hilpasin takaisin kehän reunalle.

Ikävä kyllä päivä ei ollut Iitun parhaita. Huomasin heti kun kiihdytimme raviin että Iitun säkä pomppii aivan liikaa ja etuliikkeet ovat taas mallia vieteriukko.. :(
Tarvitsee ottaa kepo mukaan ja käydä juoksentelemassa kentällä ympyrää (..joo.. Iitukin tarvinnee ottaa messiin..). Kokeillaan sitten erilaisia kaarreominaisuuksia - hiljaa, lujaa, vapaasti esitettynä, hihna kireällä. Suurin ongelma lienee se että Iitu ottaa minuun kehässä kontaktia niin voimakkaasti että juoksee suorastaan vinossa..  Tuomari sanoi vielä valioluokan toiseksi meitä sijoittaessaan.. "Liikkeet.. nuoresta iästä varmaankin johtuen hänen liikkeensä olivat hyvin monimuotoiset.."

2,5v. Kaunisraaminen, hyväluustoinen nuori narttu. Varsin hyvät kulmaukset. Vahvat käpälät. Hyvät pään mittasuhteet + ilme. Sopivasti otsapengertä. Hyvä purenta + pigmentti. Kaunis ylälinja. Edestakaiset liikkeet saavat vahvistua. Takaa(?) ahdas kintereestä, löysä edestä. Hyvä häntä + (?).  Kaunis karva + väri. Tyypillinen luonne.

VALIOLUOKKA, ERI, VAK2                                       

Iitun liikkeiden epäonnistuminen harmitti hetken mutta päivä oli kaiken kaikkiaan mukava ja Cava iloisine esiintymisineen oli hellyttävä.

Onnittelut päivän voittajille sekä tuloksiinsa tyytyväisille! Oli mukava nähdä teitä kaikkia - niin tuttuja kuin rotuun tutustujia!! :)

Koiria, ystäviä ja koiraystäviä / Dogfriends

Useamman kerran olen lukenut tai keskustellut aiheesta "Tarvitseeko koira koiraystäviä?". Varmasti yhtä ja oikeaa vastausta ei ole, riippuen rodusta, yksilöstä ja koiran ihmisperheestä monenmoisia mielipiteitä löytyy. Uskon kuitenkin että pentuna kannattaa panostaa miellyttäviin koirakokemuksiin. Omistajan vastuulla on turvata pennulle nimenomaan hyviä, miellyttäviä kokemuksia. Jokaista remmiräyhääjää ja flexi vaanijaa ei pidä päästää pennun lähelle. Sosialistamiseen käytetty aika ei varmasti mene hukkaan vaan taidot tulevat auttamaan niin arkipäivien sujumista kuin harrastus/lomailu/juhlapäiviä. Vaikka meiltä löytyy koirakavereita myös kotoa, on tärkeää tutustua myös lauman ulkopuolisiin koiriin ja opetella puhumaan koiraa..

Meillä sosialistaminen on alkanut pentupiiristä. Pentupiirissä pikkuiset ovat saaneeet temmeltää valvotusti samanikäisten ja kokoisten kanssa.

We have started socialization of puppies from puppies play school. There puppies play with the same age and size puppies.

Quilissbeth and cavalier puppy get to know each other. 

Kassiopeia and little friends.. 

..ja sitten on meidän tutut koirakaverit.. Tässäpä Cavan uusin kaveri, suloinen pikku komistus, Raivo!

..and we have also familiar dof friends. May I introduce Kassiopeia´s newest friend , a handsome little guy, LAND ROVER from Swiss Star.

Swiss Star´s little wild stars.. 

..and finally tried little stars.. 

Koira tulee varmasti toimeen ilman lajikumppaneitaankin ja oman perheen ihmiset ovat koiran lauma. Harvemmin (tuskin koskaan) mekään moikkailemme lenkillä ollessamme muita koiria...

... mutta tällaiset koiraystävien ja ihmisystävien tapaamiset ovat piristäviä! Uskon että kun katsoin taustapeilistä takaboksiin kotia päin ajellessamme myös Cava hymyili! ;)