Jouluaaton aattona erään akaalaisen koiraperheen pihamaalla saatiin todistaa lähes nerokasta Tetris -peliä. Pelipalikoina olivat kassit, pussukat, joululahjat, koirat ja ihmiset. Muutaman säännön jälkeen (mm. vasemman puoleista takaovea Ei saa avata ilman mittavia varotoimenpiteitä..) pääsimmekin lähtemään joulumatkalle. Lähtiessämme vesi lainehti nurmikolla ja jouluiset hanget löytyivät vain lauluista - joita en kuulemma "yleisön pyynnöstä" saanut kuitenkaan hoilata koko 8,5 tuntista matkaa.. Outo juttu..
..ja se matka kesti.. Kuopion jälkeen navigaattori opasti kääntymään oikealle.. ja ajamaan about 1000 km suoraan.. tai siltä se ainakin tuntui. Tieto että ulkosauna odottaa jo matkalaisia, auttoi jaksamaan vielä viimeiset taipaleet.
Vihdoin perillä!
Keskeltä mörkömaata (kuten entinen työkamuni näitä Kainuun korpimaita kutsui..) vaaran päällä paloivat soihdut metsänvartijan vanhan pirtin pihalla. Sen verran olin susikarttaa katsonut.. että kaikesta energiasta huolimatta, pimeään metsään ei lähdetty iltalenkille vaan jaloteltiin iltatoimet pihapiirissä.
Jauhovaara on iso (180.0 m²) entinen metsänvartijan talo jonka ympärillä on arboretum erilaisista puulajeista. Opastetut luontopolut alkavat heti mökin vierestä.
Isokin talo täyttyi elämästä kun menossa mukana oli 12 ihmistä, 4 koiraa (meidän koiruuksien lisäksi ranskis Patu) ja käväisipä siellä joulupukkikin!
Kyllä siinä oli Mantan ensimmäisessä joulussa hulinaa kerrakseen! :)
Tokihan olimme olleet niin kiltteinä että pukin säkistä löytyi joululahja kaikille - tietenkin myös karvakamuille. Harmittavan huonoa tuuria vain noiden pehmolelujen kanssa.. Jälleen Masille ja Mantalle oli sattuneet vialliset / itsekseen räjähtävät lelut.. hmmm...
Pirtissä oli mukava kuunnella vanhemman vuosikerran juttua kylän koirista vuosikymmeniä sitten.. Oli kuulemma se yksikin iso uroskoira kosiomatkallaan majoittunut pirtin ikkunan alle useiksi viikoiksi. Siinä oli sitten kiepillä päivystänyt, ajanut muut sulhasehdokkaat äkäisesti matkoihinsa ja odottanut morsmaikkunsa ulkoiluhetkiä (jotka oli turvattu luudan kera..), toivoen josko isäntäväki jättäisi tuon hurmaavan pystykorvaneidin hetkeksi silmistään..
Jauhovaarassa olisi viihtynyt pidempäänkin.. mutta sitten oli jo aika jatkaa matkaa..
Blogia kirjoittelin tällä kertaa mökiltä Vuokatin rinteiltä.
..saas nähdä mitä pirrruutta täällä keksitään ?!? ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti