Oma kuva
Tässä blogissa mennään isosveitsinpaimenkoira Iitun ja Mantan sekä amerikanstaffordshirenterrieri Masin tassunjäljillä..

torstai 12. toukokuuta 2016

Maastolajeihin tutustumassa / Peltojälki



Maastolajit (..ja koiran ominaisuudet..) tutuksi - kurssimme jatkui eilen peltojäljellä.
Itse asiassa tässä välissä kokeilimme myös metsäjälkeä ja siitä "raportoin" fb:n puolella. Blogin lukijat eivät kuitenkaan ole menettäneet mitään, sillä karkeasti voin todeta että treenikertojen tulema oli hyvinkin samankaltainen - maastosta riippumatta.

Kun autosaattueemme kurvasi pellon laitaan, päätti puolenkymmentä peuraa etsiä rauhallisemman paikan illanviettoon. Mielessäni pohdin miten mojovat hajut mahtoivatkaan nämä somat sorkkaeläimet jättää jälkeensä..

Katrin opastuksella teimme jäljet peltoon ja pienen odottelun jälkeen olikin Mantan vuoro.


Positiiviset puolet ensin: Intoa - On!
..sitten ne kehityspuolet: Peltojälkeen - Ei niinkään..



Mitenhän Kennelliitto mahtaisi suhtautua aloitteeseen jossa ehdottaisin uudeksi maastolajiksi "Peltopapanan pyydystys".. Idea on se että koira punnitaan ennen lähtöä. Sen jälkeen tehdään n. 50 m pitkä jälki (Ei kannata olla liian tarkkana jäljen tekemisen kanssa, koira ei kuitenkaan seuraa sitä..) ja sitten koiran tulee koko liinan säteellä etsiä molemmin puolin peuran papanoita ja syödä niitä mahdollisimman paljon. Koira punnitaan maalissa.
Eniten painoa kerännyt ja näyttävimmät etsimisliikkeet (pompuista lisäpisteitä) tehnyt koira voittaa!


Kuvaajamme (Kiitos Pirjo!) oli armeliaasti napannut kuvia juurikin niiltä lyhyiltä pätkiltä jolloin olimme joko suunnitellulla  jäljellä tai mikä todennäköisempää suunnittelemattomalla jäljellä etsimässä peuran papanoita.. ;)

Näiden kahden jälkikerran jälkeen näyttää vahvasti sille että Manta on voimakkaasti ilmavainuinen ja motivaatio/keskittymiskyky ei riitä metsä/peltojäljen seuraamiseen.

Kouluttajan kanssa pohdimme myös sitä että voi olla että Mantaa motivoisi enemmän vieraan ihmisen jälki, kuin oman emännän tallaama. Fiksu koira voi tuumia että mitä tuota nyt jäljestämään/etsimään kun tuossahan tuo takana tulla pönöttää liinan perässä..

Tämän lisäksi tässä(-kin) lajissa on omat kommervenkkinsa.. Mistä tuulee? Miten vanha jälki? Onko haju jo "laskeutunut"? Ilta tuo mukaan kosteuden.. jne. jne.
..mutta rehellisesti sanoisin että Ehkä meidän huippusuoritus ei kaatunut tällä kertaa ruohonkorren kosteuteen.. :D

ja sitten Se Tärkein..
Hauskaa oli jälleen!!
Manta sai kaipaamaansa aktiviteettia. Yhdessä opimme koko ajan lisää - lajeista sekä toisistamme.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogiarkisto