JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!!!
Veri.
Se sai grossen poikasen vihdoin keskittymään jäljestykseen. Peltojälki ja metsäjälki ihmisen tallaamana (ja herkuin terästettynä) ei innostanut metrin/parin pikapyrähdyksiä pidempään nuuhkimiseen, mutta tänään oltiin jonkin jännittävämmän jäljillä...
Jäljen alussa Manta kiinnostui heti alkumakuu paikasta ja koko olemus tuntui hiukan jännittyvän.. MIKÄ ihme tästä on mennyt..?!?
Manta jäljesti rauhallisesti ja tarkasti nuuskien.
Pari kertaa mamma meni halpaan.. Manta meni hiukan jäljen sivuun ja katsoi minuun kysyvästi.
No, suloisen, kysyvän katseen sulattamana mammahan viittoili heti innokkaasti jäljen suuntaan. Tästä tuli Katrilta liinan pitelijälle palautetta - antaa Mantan itse tehdä jäljen hakutyö, osaa kyllä..
..sain taas kerran todeta kuinka taitavia grosset ovatkaan vedättämään omistajiaan! ;)
Muurahaisia pöksyissä, pari litraa verta itikoille luovuttaneena, lämpimän päivän jälkeen iho säämiskän nihkeänä.. ja Upea Fiilis!
Tästä jatketaan ensi kerralla. :)
** Loppuun vielä sienikevennys. **
Tältä näyttää kaksi pika pikaa töiden jälkeen jälkimetsään singahtanutta oppilasta, jotka hätäpäissään yrittivät tekaista verijäljen tekemiseen tarvittavat sienet kaapista löytyvistä materiaaleista.. 😂
Katri oli todennäköisesti aavistanut tämän ja pelasti meidät kunnollisilla välineillä. ONNEKSI kouluttajallamme on pitkä pinna ja rempseä huumorintaju..
Minä palautin pesusienen kylppäriin ja Pirjo Viledansa moppiin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti