Toukokuun koiranäyttelykelit ovat tosiaankin vaihtelevat... Kajaanin hyisessä pallohallissa kaipasimme kotiin jääneitä talvivaatteita kun taas Raumalla aurinkorasvalla oli kysyntää.. (...kertoimet olisi vielä voinut tarkastaa.. siinä vaiheessa kun kasvot ja ERI nauha ovat samaa väriskaalaa on myöhäistä...)
Tuomari Hans Almgren piti Iitusta ja ojensikin kelta-punaisen ruusukkeen meille. Ryhmäkilpailun alkuun oli vielä tunteja aikaa joten Iitu varjoon lepäilemään ja me testasimme vuoronperään kanttiini / jäätelö / shoppailu tarjontaa.. Ryhmäkehä meni läpijuoksuksi mutta meille jäi kaikin puolin mukava mielikuva Raumalta - keli oli hieno, järjestelyt toimivat, ei hirmuista ruuhkaa missään vaiheessa ja eipä tietenkään menestyskään haitannut.
Sunnuntaina oli vuorossa MEJÄ alkeita - Iitun ensimmäinen verijälki.
MEJÄ = Metsästyskoirien jäljestämiskokeen tarkoituksena on selvittää koiran kyky seurata haavoittuneen riistaeläimen verijälkeä.
No, sanotaanko että ihan luonnon lahjakkuus Iitu ei tässä lajissa ollut. ;)
Iitu kyllä kiinnostui jäljestä - pyörähti takaisin varmistamaan josko kouluttaja kuitenkin vielä haluaisi rapsuttaa häntä.. ai ei.. - jatkettiin jälkeä eteenpäin - Kuulitko!?! Tuolla haukkui joku toinen koira, mennäänkö mekin leikkimään?!? ai ei.. - jatkettiin jälkeä eteenpäin - Mikä tuo iso pörriäinen on?!? Huomasitko sinäkin emäntä?!? ai et.. - jatkettiin jälkeä eteenpäin... Katso! Joku on unohtanut jäljen päähän ihanan rustoluun - Tykkään!!!
Toisin sanoen "hiukan" häiriöherkkä, jatketaan treenejä ja katsotaan josko neitosen kiinnostus ja keskittymiskyky tästä pikkuhiljaa paranisivat. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti