KoiraExpo 6.2.2016

KoiraExpo on Kennelliiton järjestämä koulutus- ja luentotapahtuma joka järjestetään vuosittain. Tänä vuonna ohjelma oli suunniteltu silmällä pitäen juurikin yhdistysten uusia toimihenkilöitä, joten minun kannaltani päivä anteineen tuli erinomaiseen saumaan!

Aikaisin lauantai aamulla startattiin kimppakyydillä kohti Vantaata ja koko matkan ajaksi riitti juttua - koirista tottakai!
Autossa tein vielä viime hetken muutokset valitsemiini luentoihin (..sen verran tehokkaasti Brendan luentoa autossa markkinoitiin..) joten kynä terävänä kuuntelemaan viisaampia!

Helena Suni (SKL hallituksen pj.) avasi KoiraExpon ison salin pullistellessa (infoa SKL sivuilta: 450 osallistujaa) innokkaista kuulijoista. Merkittävä osa avauksesta oli varattu Agrian esittelylle (SKLn uusi yhteistyökumppani, eläinvakuutus yhtiö). Varsinaista hinta- tai vakuutusyksityiskohtia oli vielä turha kysellä, sillä yhtö aloittaa Suomessa kesällä. No, esittelyfilmi koiranpentuineen oli suloinen ja osallistujat saivat lahjakassin fleece pipoineen kotiinviemiseksi, joten markkinointipläjäyskin kestettiin. ;)

Koko päivän antia ei millään voi tiivistää yhteen lyhyeen blogitekstiin mutta keräilin alle asioita jotka minulle erityisesti jäi mieleen/pohdittavaksi/tutkittavaksi..

Ensimmäisenä kuuntelin Brenda Bonnett:n luennon "Dog Breed Profiles".
Brenda aloitti luentonsa kehumalla pohjoismaita erinomaisesta työstä tiedonkeräämisen ja jakamisen suhteen. Toisena esimerkkinä hän käytti Kanadaa jossa periaate on puolestaan "jos haluat tietoa - maksat siitä". Hän kertoi myös että ärsyttää ihmisiä (muualla kuin Suomessa) aloittamalla lauseensa usein "In Finland they.." Brenda kannusti meitä edelleen kilpailemaan ruotsalaisten kanssa siitä kummalla on paremmat tietokannat koirien terveydestä.. No, meitähän ei tarvitse kannustaa kilpailemaan naapureiden kanssa... oli laji mikä hyvänsä.. ;)

Sitten pohdittiinkin itse tilastoja..
Useilla esimerkeillä käytiin läpi miten tilastojen tulkinta ja kokonaistilanteen hahmottaminen voi välillä olla hyvinkin haastavaa.. Tilastojen pohjalla oleviin tuloksiin tulee usein myös suhtautua kriittisesti. Yleensä ne jotka kokevat kyselyn aiheen itselleen läheiseksi, vastaavat kyselyihin. Kyselyn kattavuus voikin kyseenalaistaa koko tuloksen oikeellisuuden.

Tähän kun lisäämme vielä median vaikutuksen (joka ei ole nykyisin mitenkään vähäinen..).. niin voikin olla että media ohjaa rodun jalostusta keskittymään sairauteen joka ei olekkaan tilastojen mukaan juuri se mihin koiria kuolee eniten..

Brenda korosti myös sitä ettei täysin tervettä koiraa, ilman riskiä sairastumisesa johonkin, ole olemassakaan! Rotujärjestöillä on velvollisuus hankkia tietoa yleisimmistä ongelmista/sairauksista, riskeistä sairastua/kuolla näihin.

..tässä työssä tulee muistaa myös kuinka ihmismieli niin mielellään pysyisi siellä mukavuusalueella.. Mielellään testataan ja tutkitaan koirilta ominaisuuksia joiden tiedetään olevan kunnossa.. kun taas ne ongelmat lakaistaisiin mielellään kopin alle..

Lounaan jälkeen jatkoin Tuire Kaimion ja Riitta Liimataisen luennolle "Hyvä luonneosio Jalostuksen taivoiteohjelmaan"

Odotin luentoa kovin.. mutta sanoisin että luento oli -1a Häiritsevän vilkas.. Jos yleisössä oli kuuntelijoita jotka eivät olleet sinut luonnetestin, MH-kuvauksen tai kennelliiton uuden jalostustarkastuksen kanssa, niin kuuntelija jäi todennäköisesti kelkasta jo alkuun..

Sinänsä luennolta sai erinomaisia vinkkejä JTO/luonneosion tekemiseen. Päällimmäisenä jäi mieleen että osiossa käytetään fakta tuloksia/prosentteja. Ei keskiarvoja, Ei epämääräisiä kuvauksia "jonkin verran" tms.

Ihanneprofiilin tekemiseen kannustettiin - vaikkei testituloksia vielä rodulla runsaasti olisikaan. Itse asiassa voi olla parempi että ihanneprofiili on valmiina, niin ei mene sekaisin/selittelyksi mikä on ihanneprofiili ja miten testatut ovat käyttäytyneet testeissä..
Profiili kannattaa tehdä yhteistyössä ko. testin tuomarin kanssa.

..mutta testitkään eivät kerro kaikkea ja todennäköisesti vanhempana testattu koira käyttäytyy eritavoin kuin sama koira olisi käyttäytynyt nuoremapana.
Luennoijat korostivat myös kasvattajan vastuuta luonteiden jalostuksessa. Kasvattaja/omistaja tietää mm. Miten paljon koiran kanssa on tehty töitä erilaisiin tilanteisiin siedättämiseksi. Hän tietää miten paljon koiraa piti totuttaa esim. siihen että koiraa voi käsitellä vieraat ihmiset.
Luennoija jatkoi tiukasti että usein kuulee sanottavan että "kasvattaja ottaa riskin tämän pentueen suhteen, mutta se joka Oikeasti ottaa sen riskin on syntyvä pentu ja perhe joka tulee elämään pennun kanssa."

..paljon asiaa ja sivuittain muistiinpanoja jäi talteen tästä(-kin) luennosta.. ;)


Päivän viimeisenä suuntasin Kirsi Sainion luennolle "Rotujärjestön velvollisuudet jalostusasioissa"

..ja eipä ollutkaan mikään mumisija tämä nainen.. "Kirsi Sainio on Kennelliiton hallituksen jäsen, jalostustieteellisen toimikunnan puheenjohtaja ja FCI:n tieteellisen toimikunnan ja jalostustoimikunnan jäsen. Hän on myös kasvattaja ja ulkomuototuomari ja yhdistysaktiivi, joten koirajalostuksen laaja kenttä on tuttua sekä Suomesta että ulkomailta."
Täytyy myöntää että tykkäsin hänen tyylistään!

Kirsi uskalsi lausua tiukkojakin näkemyksiä mm. median kasvavasta vaikutuksesta - "nyt rotu voidaan liittää PEVISAan vain rotujärjestön aloitteesta. Joku päivä tilanne voi olla toisinkin"..

.."Jalostustoimikunnassa ei ole kavereita. Pitää pystyä toimimaan Aina puolueettomasti"...

           .."Toivon että toimikunnat luopuvat pikkuhiljaa jalostussuosituksista ja antavat tietoa. Kasvattaja ottaa aina loppupeleissä vastuun!"..

"..Tämä on Rakkautta tätä lajia kohtaan. Jos on tahtoa ja intohimoa niin menee vaikka läpi harmaan kiven.."

"Meillä täytyy olla sääntöjä ja ohjeita, jotta voimme antaa tarvittavat askelmerkit 
-> Jos ei ole, siitä seuraa anarkia. Kukin tekee asiat tavallaan.. Toiset paremmin - Toiset huonommin.. "

  "Tietämättömyys ei ole häpeä, mutta se ettei ota asioista selvää on tyhmyyttä."

 "...toisaalta pitää turvata rodun geneettinen monimuotoisuus, toisaalta rajata pois merkittävät sairaudet.."

   "Jalostuksen tulokset eivät aina näy yhden sukupolven aikana. Tämä on pitkäjänteistä työtä."

..ja sitten se PÄIVÄN TÄRKEIN

"Jos on yli 50 rekisteröintiä 4 vuoden aikana, rodulla pitää olla JTO (jalostuksen tavoiteohjelma)"

Tässä vaiheessa sekä minun että vieruskaverini kännykkäselain kävi kuumana..

Grossejen rekisteröinnit 2012 - 2015....

FCI 2

isosveitsinpaimenkoira

10

18

20

13

yht. 61


Meillä on tehtävää. :)

Suomen Sveitsinpaimenkoirat / Terveysluento 30.1.2016

"Tiedätkö, tunnetko, onko koirallasi nivelrikkoa, nivelvaivoja tai ristisideongelmia?" 

-kysymys sai tuvan täydeltä kiinnostuneita Sennen ihmisiä kokoontumaan Tuomarikartanon Vinttikoirakeskukseen kuuntelemaan Univet Tammiston eläinlääkäri (erikoistumisalueena ortopedia, luukukirurgia mm. murtumaleikkaukset, polvien ristisideleikkaukset TTA- rapid, TPLO- ja ekstrakapsulaarisella menetelmällä) Ari Suhosta.

Luennolla kuulimme mm. ristisidevammoista, korjausmenetelmistä ja nivelrikoista. Yleisö oli aktiivista ja keskustelu polveili värikkäänä. Varsinkin korjausmenetelmät kirvoittivat useita kysymyksiä ja omakohtaisia kokemuksia. Iitun polvihan/rispautuneet ristisiteet operoitiin 2012 ekstrakapsulaarisella leikkauksella (nivel stabiloitiin siimoilla) ja uusien tutkimuksen valossa voin todeta että meillä on näköään joskus ollut onneakin matkassa.. Tämä menetelmä on toipumisennusteltaan huomattavasti huonompi kuin nykyisin enemmän käytettävät osteotomiatekniikat. Varsinkin isoilla koirilla on merkittävä riski että siima pettää ennenkuin polvi on stabiloitunut. Luennoiva lääkärikin oli "päässyt" parsimaan useampia vanhemmalla tekniikalla operoituja koiria.. TPLO ja TTA tekniikoilla tehdyissä korjauksissa nivel saadaan aktivoitua aikaisemmin ja kompilikaatioita ilmenee vähemmän.
No näin, kehitys kehittyy..

Päällimmäisiä hajatuksia luennolta..

...Etummaisen ristisiteen akuutti repämä on Hyvin harvinainen - Se on rappeamasairaus...

     ....jalostus..   ...reisiluun ja sääriluun kulma lähestyy oikokulmaa (180°) epänormaali rakenne - alttius risiside vammoille.. ..toisaalta myös ylikulmautuminen altistaa ristiside vammoille..

..sairas koira ei istu kunnolla vaan pitää istuessaan (kipeää) jalkaa suorassa/ojentaa sivulle..

                          ...kivutonta ontumaa Ei ole...

               ..maailmalla trendi että riskirodut kuvataan 4-5 kk iässä kasvuhäiriön löytämiseksi..

Keskusteltiinpa luennolla myös siitä mihin saakka operoidaan / milloin on päästetty kaveri pois kivuista / onko kolmijalkainen koira ok?.. 
Yksi kertoi että ensimmäisen koiran kanssa olisi matkustanut vaikka merien yli hakemaan hoitoa.. Nykyisin (tunteiden lisäksi..) päätöksessä painaa realiteetit..
Toinen oli puolestaan päästänyt pilven reunalle kamun jonka hermorakenne ei olisi kestänyt leikkauksen jälkeistä vaativaa kuntoutusjaksoa (arka koira joka oli säikkynyt normielämän tilanteita, kuntoutus ympäristössä johon oli tulossa vielä rakennustyömaa olisi ollut koiralle muutoinkin koettelemus)..

Niinpä.. vaikeita ja raskaita asioita joita meistä jokainen varmasti pohti mielessään..

Mutta ei luento näin syvissä ja tummissa vesissä suinkaan pitkään kahlannut! 

Näimme myös rohkaisevia videoita koiran toipumisesta TPLO, TTA leikkausten jälkeen sekä CT+juoksumatto -yhdistelmällä kuvattuja pätkiä joista pystyi todentamaan ko. leikkausten eron vrt. polven reisi- ja sääriluun liike. Mielenkiintoista! 

Nivelrikkoisen koiran hoidossa tärkeimpiä asioita on painonhallinta. ..mutta olipa yksi asiakas saanut luennoitsijammekin sanattomaksi.. Ohjeet kuullessaan omistaja oli todennut:

" Sen karma on olla tässä elämässä pullukka!"

Onnetar suosi arvonnassa. :) 

Suomen Sveitsinpaimenkoirien ensimmäinen terveysluento oli onnistunut! (..ja tarjoilut olivat herrrkulliset..) 
Tilaisuuden lopuksi Natalia pyysi palautetta luennosta ja Mistä aiheista luentoja halutaan jatkossa? 

Lopullinen diagnoosi: Ei OC - se on Flexor enthesopathy ! The final diagnosis: it´s NOT OC - it´s flexor enthesopathy !

Luonteen piirteitä kuvaillessa jätän useimmiten sanan "kärsivällinen" valitsematta.. Niinpä olen kerennyt tarkastaa puhelimeni noin kuutisensataa kertaa (jos en ole kuullut että se on soinut..) ja kertaalleen laittaa viestiä eläinlääkäriasemalle (ovathan yhteystietoni oikein..).. ;)

Tänään Anssi soitti.
Iitun CT kuvat olivat eilen päässeet huippuasiantuntijoiden syyniin Suomessa pidetyssä kansainvälisessä tapaamisessa. Asiantuntijat olivat olleet yksimielisiä tuloksesta:
flexor enthesopathy.

Hyvät uutiset: CT kuvissa näkynyt järkäle ei ole irtopala, eikä se ole nivelessä. Nivelen sisällä ei siis ole ongelmaa. Järkäle on uudisluuta joka on muodostunut koukistajalihaksen/jänteen kiinnityskohtaan.
Sairaus ei siis ole OC. Tämän sairauden ennuste on huomattavasti parempi.

Huonot uutiset: Sairauteen auttaa vain konservaatinen hoito: kipulääkitys (alkuun pidempiaikainen, ehkä loppuelämäksi), kortisoni ja fysioterapia/osteopatia. Ei siis ole oikotietä eikä leikkausta jolla Iitu saataisiin pian kuntoon.

Pidän erityisen paljon Anssin tavasta ajatella koiran hyvää elämää. Olen täysin samaa mieltä siitä, että Iitun kannalta ,nyt kun tiedetään sairaus, on tärkeintä löytää hyvä lääkitys ja saada koira taas kivuttomasti liikkumaan. Se että koira ontuu muutaman askelen levolta noustessaan ei ole niin huolestuttavaa, pääasia että Iitu liikkuu taas koko elämän ilolla eikä Iitulla ole esim. lepokipua.

Huomenna käydään ottamassa kortisonipistos kyynäreen ja tarkastetaan lääkitys.

..palataan aiheeseen ja Iitun toipumiseen..

OC (osteochondritis)

Ontuminen silloin tällöin, enempi ja vähempi on (surullista kyllä) kuulunut osaksi Iitun ja meidän matkaa 10 kk ikäisestä saakka. Yleensä ontumista on esiintynyt vauhdikkaiden metsälenkkien jälkeen. Olen kuitenkin sitä mieltä että koiran pitää saada elää täyttä, onnellista elämää ja en suostu käärimään niitä kuplamuoviin (..vaikka hetkittäisesti mieli tekisikin..).
En siis erityisesti huolestunut kun Iitu joulukuun puolivälissä jälleen ontui. Joulun reissut käytiin, ulkoiltiin ja nautittiin - tosin pahimmat rymyämiset jätettiin väliin.
..mutta tällä kertaa ontuminen ei mennytkään levolla ohi..

Soitin Hattulan Eläinsairaalaan ja varasin ajan yhdelle luottolääkäreistämme - Anssi Tast:lle.
Iitulin kanssa ajeltiin Hattulaan varsin mietteliäänä.. pahimmat skenaariot kävin (luonnollisesti) mielessäni ja siinä vaiheessa kun olisi tarvittu supersankari pelastamaan koko maailma lähestyvältä tuholta ("kaikki kuolee" -skenaario) päätin että surraan myöhemmin jos aihetta on.

Vastaanotolla Anssi juoksutti meitä ensi ulkona (oikean jalan ontuma näkyi selvästi) ja teki sitten ontumatutkimuksen. Oikeasta kyynärnivelestä tuli selvä kipureaktio.
Tämän jälkeen käytiin läpi vaihtoehdot ontumisen syyn selvittämiseksi.. Perinteinen vaihtoehto: röntgenkuvaus (joka on myös karkeasti ainakin puolta edullisempi vaihtoehto omistajan lompakolle) tai sitten CT -kuvaus joka mahdollistaa huomattavasti paremmat diagnosointimahdollisuudet.

(Huom! Tässä vaiheessa pyydän alan ammattilaisilta kärsivällisyyttä.. Teksti on kirjoitettu ei-eläinlääketieteen eikä terveydenhuollon ammattilaisen - vaan huolestuneen omistajan näkökulmasta..)

Iitu on kertaalleen n. vuosikkaana CT -kuvattu, mutta ymmärsin Anssin selityksestä että nuoren koiran ontuman/nivelongelmien diagnosointi voi olla todella kimurantti juttu kun välttämättä yksinään CT tai tähystyskään ei pysty kertomaan koko totuutta..

Päätin että jatketaan Iitun kanssa CT kuvaukseen. Rapsuttelin Iitun höyhensaarille ja jäin odottamaan tuloksia..
..tai oikeastaan päätin piipahtaa sillä aikaa läheisessä kauppakeskuksessa, sillä lievän hermoromahduksen kourissa oli hyvä saada jotain tekemistä. Ruokaostoksille siis! ..ilmeisesti syömme tänään Aurajuusto patonkia, siideriä ja kanankauloja (Ok, viimeiset olivat koirille..) Ei oikein ajatus kulkenut kaupassa..

Vihdoin.. Seisoimme Anssin kanssa näytön edessä..

"Iitulle suoritettiin olka- ja kyynärnivelien CT -kuvaus. Olkanivelissä ei havaittu merkittäviä muutoksia. Molemmissa kyynärnivelissä havaittiin OC -muutokset, jotka olivat pahemmat oikeassa. Oikeassa kyynärnivelessä on iso kalkkeutunut frakmentti. Pyydämme vielä radiologin lausunnon fragmentin alkuperästä. Lausunnon perusteella mietitään jatkotoimenpiteet."

Voihan Pyhä Persie..!!?¤%¤!
Iitun oikeassa kyynärnivelessä oli tosiaan Jupiterin kokoinen järkäle!!!
Eipä ihme että pikku rukka oli ontunut jalkaansa.. Iitu on röntgen kuvattu viimeksi huhtikuussa 2015 jolloin moista möykkyä ei näkynyt.. Kuvat laitettiin lausuttavaksi vielä radiologille koska moisen kappaleen ilmestyminen on varsin epätavallista.

No, tähän "teidän kohdalle sattui hyvin, hyvin, harvinainen sairaus".. alamme pian jo tottua.. Emme ehkä suostu enää ottamaan vastaankaan mitään tavis diagnooseja.. ;)

Nyt mennään kipulääkityksellä ja rauhallisella liikunnalla ensi viikkoon. Tuolloin saamme radiologin lausunnon ja päätämme jatkotoimenpiteet.

..Mutta.. emme tarvinneet supersankaria apuun.. Meidän maailma ja Iitu taitaa pelastua.. <3

Joulun taikaa Jauhovaaralla

Jouluaaton aattona erään akaalaisen koiraperheen pihamaalla saatiin todistaa lähes nerokasta Tetris -peliä. Pelipalikoina olivat kassit, pussukat, joululahjat, koirat ja ihmiset. Muutaman säännön jälkeen (mm. vasemman puoleista takaovea Ei saa avata ilman mittavia varotoimenpiteitä..) pääsimmekin lähtemään joulumatkalle. Lähtiessämme vesi lainehti nurmikolla ja jouluiset hanget löytyivät vain lauluista - joita en kuulemma "yleisön pyynnöstä" saanut kuitenkaan hoilata koko 8,5 tuntista matkaa.. Outo juttu..

..ja se matka kesti.. Kuopion jälkeen navigaattori opasti kääntymään oikealle.. ja ajamaan about 1000 km suoraan.. tai siltä se ainakin tuntui. Tieto että ulkosauna odottaa jo matkalaisia, auttoi jaksamaan vielä viimeiset taipaleet.

Vihdoin perillä!

Keskeltä mörkömaata (kuten entinen työkamuni näitä Kainuun korpimaita kutsui..) vaaran päällä paloivat soihdut metsänvartijan vanhan pirtin pihalla. Sen verran olin susikarttaa katsonut.. että kaikesta energiasta huolimatta, pimeään metsään ei lähdetty iltalenkille vaan jaloteltiin iltatoimet pihapiirissä.

Jauhovaara on iso (180.0 m²) entinen metsänvartijan talo jonka ympärillä on arboretum erilaisista puulajeista. Opastetut luontopolut alkavat heti mökin vierestä.

Isokin talo täyttyi elämästä kun menossa mukana oli 12 ihmistä, 4 koiraa (meidän koiruuksien lisäksi ranskis Patu) ja käväisipä siellä joulupukkikin!

Kyllä siinä oli Mantan ensimmäisessä joulussa hulinaa kerrakseen! :)

Tokihan olimme olleet niin kiltteinä että pukin säkistä löytyi joululahja kaikille - tietenkin myös karvakamuille. Harmittavan huonoa tuuria vain noiden pehmolelujen kanssa.. Jälleen Masille ja Mantalle oli sattuneet vialliset / itsekseen räjähtävät lelut.. hmmm...

Pirtissä oli mukava kuunnella vanhemman vuosikerran juttua kylän koirista vuosikymmeniä sitten.. Oli kuulemma se yksikin iso uroskoira kosiomatkallaan majoittunut pirtin ikkunan alle useiksi viikoiksi. Siinä oli sitten kiepillä päivystänyt, ajanut muut sulhasehdokkaat äkäisesti matkoihinsa ja odottanut morsmaikkunsa ulkoiluhetkiä (jotka oli turvattu luudan kera..), toivoen josko isäntäväki jättäisi tuon hurmaavan pystykorvaneidin hetkeksi silmistään..



Jauhovaarassa olisi viihtynyt pidempäänkin.. mutta sitten oli jo aika jatkaa matkaa..

Blogia kirjoittelin tällä kertaa mökiltä Vuokatin rinteiltä.

 

..saas nähdä mitä pirrruutta täällä keksitään ?!?   ;)



Helsinki Winner 5.12 ja Voittaja 6.12

Koiranäyttelyihmisten hulluuden harrastuksen huipentuma - Messari - koettiin viikonloppuna Helsingissä.

Lauantaina kehämme oli aamupäivästä, mikä puolestaan tiesi aikasta aamuherätystä. Hartwall Areenan luota kohti Messukeskusta autojonossa 40 min madeltuamme, olimme tosin tyytyväisiä siihen että lähdimme matkaan ajoissa.. Muutama handleri lienee valinnut torkku -vaihtoehdon sillä autoista singahteli handlereita koirineen kohti näyttelypaikkaa..

Pienellä sovittelulla saimme häkitkin mukaviin asemiin kehän laidalle. Pian luonamme olikin grosseporukkaa ja rodusta kiinnostuneita, joten odotusaika meni nopeasti.

Lauantaina grosset arvosteli Eeva Rautala.

PikkuMantan debyytti aikuisten kisoihin ja virallisiin luokkiin sattui komeasti vuoden suurimpaan näyttelyyn. Kepolle tuumin että eipä huolta, vielä ei olla siinä tilanteessa että tytöt kuitenkaan juoksisivat samassa kehässä.. Luonnollisesti Manta on vielä niiiiin kesken kehityksen että vain haaveilemme joulun punaisista väreistä..

"Hyvän tyyppinen ja -kokoinen. Hyvä pään malli ja ilme sekä korvat. Jäntevä selkä. Rungon tulee vielä kehittyä. Sopusuhtainen luusto ja kulmaukset. Väri ok. Liikkuu hyvin ja hyvä luonne."

JUN, ERI, SA (HUOM!! SA!!!), PN 4

Helsinki Junior Winner 2015

Voihan iloinen ylläripylläri... Tässä välissä kävimme epämääräisen ja sekavan neuvottelun/käskynjaon kepon kera.. Mikäli Iitukin saa SA:n niin kepo pääseekin juoksemaan kehään.. 

"Hyvä tyyppi ja koko. Oikeat mittasuhteet. Feminiinen pää. Hyvä rintakehä ja selkä. Toivoisin hieman säännöllisemmät etu ja takaliikkeet, sivusta ok. Hyvä luonne."

                                              VAL, ERI, SA, VAK2,PN 3

...ja sitten mentiin yhdessä! Voi sitä iloa ja riemua kun Manta huomasi että Iituhan on samassa kehässä! :) 

Eeva kätteli meidät neitosista neljänneksi sanoen ettei nyt voinut ylemmäksi Mantaa sijoittaa - vaikkakin koira on hyvin lupaava, niin kuitenkin kovin kesken kehityksen vielä. No, tämäkin sijoitus pääsi yllättämään meidät täysin ja enpä olisi rohjennut ajatellakaan että Manta aikuisia koiria kehässä ohittaisi. 

Iitun osalta Eeva toivoi liikkeisiin enemmän voimaa. 

Tuomarina Eeva oli ystävällinen ja antoi neuvoja koiran parempaan esittämiseen, kuten myös vinkkejä tulevista handlaus trendeistä. :) 

Ennen kartanolle siirtymistä kävin vielä metsästämässä parhaita messutarjouksia ja grosse tavaraa (jälkimmäisessä onnistumatta..). Hyötykoira osastolta bongasin tutun parinkin - Upeaa Riikka ja Lucky!! 

Iltapäivällä väsynyt mutta onnellinen seurue ajeli Hämeenkylän Kartanoon yöksi. Kartano tiluksineen oli kaunis, vaikkakin keli ei todellakaan suosinut meitä.. Hotellihuoneessa oli oma pieni terassi ja käynti suoraan pihalle - huippu homma koirien kanssa matkustaville! :) 

Sunnuntaina saimmekin nukkua pidempään sillä grosset olivat kehänsä viimeisiä.
Tällä kertaa karautimme ilman ruuhkaa ihan Messarin nurkalle kunnes jono stoppasi. Parkkihallin infovalot loistivat punaisena "Täynnä". Järkkärit suhailivat polkupyörillä autojen välissä etsien vapaita parkkipaikkoja. Lopulta meidätkin ohjattiin kentälle parkkiin.

Läpi tuulen ja sateen kipitimme halliin ja totesimme tuomarin olevan aikataulusta reippaasti jäljessä.

Lopulta oli meidänkin vuoro. Tuomarina tänään Donné Irene Norjasta.

Ensin Manta..

"9½ months. Excellent type feminine. Beautiful head and expression. Good neck and topline. Good angulations all over. Still a bit loose all over and needs to mature. Excellent movement. Excellent temperament. "

JUN ERI

JUNIOR WINNER 2015

Tuomari pahoitteli kovin ettei voi millään antaa Mantalle nyt SA:ta koska se on vain vielä niiin kesken. ..mutta lupasi että jos tuon Mantan myöhemmin hänen kehäänsä ja sanon "Tämä on Se koira" niin hän antaa SA:n.. 

Passaa mainiosti! ;) 

Useammat treenaavat kehässä juoksua ja pöntystä, meidän tarttee Mantan kanssa harjoitella kehästä poistumista... MuuliManta sai vallan (onnekkaasti vasta tässä vaiheessa..) kun olimme poistumassa kehästä ja Manta pisti liinat kiinni. Kun nyt kehään mentiin niin sitten myös pysytään siellä!  

Jep, grossejen kanssa on harvoin tylsää! ;) 

Sitten oli Iitun vuoro..

"Excellent type, feminine. Excellent expression. Beautiful head. Good neck and topline. Good angluations over all. A bit tiny in bones. Moves good on front and side. Narrow from behind. Excellent temperament."

VAL, ERI, SA, PN1, CACIB, VSP

WINNER 2015

...EI OLE TOTTA... voihan Jysäys!!! En hurjimmissakaan päiväunissa uskaltanut toivoa tällaista menestystä... Huh..huh..

Täydellinen päivä (..johon palataan niinä kertoina kun tuomarin ja handlerin näkemykset eivät kohtaa.. ;) )

Onnittelut kaikille viikonlopun tuloksiinsa tyytyväisille ja Kiitokset höpöttelyseurasta!! :)

Lopuksi sieltä täältä kuvia ja tunnelmia..

Salo 14.11.2015 / Handlerkurssi, Juha Kares

Kun kello pirisee vapaapäivänä himpan yli klo 5 se ei voi tarkoittaa muuta kuin koirahulluharrastajan menoja..

Pohdin vielä viime metreille kumman tyttösistä otan mukana Saloon.. lopulta päädyin ottamaan Iitun kaveriksi, koska Manta Show saattaisi varastaa osan handlerin huomiokyvystä ja päivän opeista..

Karautimme siis Iitun kanssa aamulla Saloon (..liekkö kenellekään yllätys..olimme ensimmäisenä paikalla Salon koirahallilla.. ;) ) Hiukan siinä jaloteltiin ja odotettiin että ovien avaaja ja muut kurssikaverit tulevat paikalle.

Kurssi oli jaettu jo alunperin kahteen osaan - isot ja pienet (pöydällä esitettävät) koirat. Kurssin aluksi meidät isot jaettiin vielä "ISOIHIN" ja "isoihin". Iitu jaoteltiin ISOIHIN - kuten myös toinen kurssilla ollut sveitsiläinen (berni).

Kurssin kouluttajina toimivat Juha Kares ja Vuoden 2015 näyttelykoira "Elviiran" handlerina tunnettu Sanna Kopola-Hirsimäki.

Meidän ryhmä meni ensin Juhan koulutukseen. Juhan antama palaute oli hyvin kuvaavaa.. ;)
Näimme mm. "venäläisen bussin" ja "töykeän somerolaisen"..

Meidän vuorolla sain vinkin kuinka asettaa Iitun etujalat oikein (Iitu pyrkii kiertämään etujalkojaan) ja kehoituksen tiputtaa painoa kilo - puolitoista pois (..Iitulta..luulisin..) . Muutoin esiintymisemme tuntui menevän mallikkaasti.

Koirien pissitystauon jälkeen oli luento osuus "Koiranäyttelyssä - Miten tehdä parhaansa"

Alla muutamia otoksia luennosta. Yleisesti voin lämpimästi suositella Juhan luentoa - asiantunteva ja viihdyttävä setti! ..omakohtaiset kokemukset niin tuomarikolleega Palosaaren kalsareista onnenamulettina kuin Baltian handlerladyn huonosti ruodussa pysyvistä tisseistä antoivat kuulijoille useita vuosia lisää elinaikaa..

"Nuorilta koirilta ei pidä vaatia liikaa -> Ilo ja tarmo pysyy"

                           "Pennussa pitää olla ´sitä jotain´" 

"Pentuun pitää uskoa ja kasvattaa sen itsetuntoa. Kaikki tämä työ ja kannustus näkyy koirassa"

                                               "Usko myös itseesi ja päätä olevasi Paras"

"Siwa -muorit.. Keskity koiraasi kehässä - ei juoruamiseen!"

                        "Ensivaikutelma.. 90% sijoituksista on jaettu jo ensimmäisten hetkien jälkeen.."

"Seuraa ja opettele parhailta - opi myös huonoilta.."

      "Jokiaisilla on yksi ikävä koiraihminen. Muut ovat yleensä kivoja.. "

"Jos ei olla Maskun hiekkakuopilla koiranäyttelyissä.. Niin Ei farkuissa kehään"

                                                                           "Liikkeet ratkaisevat"
"Koiran tulee seistä täydellisesti"


Luennon jälkeen oli aika päästä Sannan syyniin aiheena koiran tasapainoinen seisotus.

Koirakko kerrallaan harjoittelimme peilin edessä sekä aseteltua että vapaata seisottamista. Mekin saimme vuorollamme Sannalta pari hyvä vinkkiä koiran painonsiirtoon.

Aina oppii uutta ja kurssista jäi mukava fiilis! :)

..ehkä hiukan opiskeltavaa yöpöydällekin..