Oma kuva
Tässä blogissa mennään isosveitsinpaimenkoira Iitun ja Mantan sekä amerikanstaffordshirenterrieri Masin tassunjäljillä..

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Kasvutarinoita..



** Heti kärkeen varoitus.. blogiteksti tulee sisältämään harmaita hiuksia ja hampaiden kiristystä.. törkeää karrikointia ja yleistystä.. Tarinalla saattaa tosin olla onnellinen loppu.. **

Facebook sivuille ja eri ryhmiin tulee lähes poikkeuksetta valittua ne suloisimmat kuvat jotka keräävät eniten peukkuja ja sydämiä.. Päätinkin välillä lähestyä pentukautta niiden vähemmän hohdokkaiden asioiden kautta..

Sisäsiisteys
Pentukoulussa ei pääse pätemään grossen pennun kanssa kuinka nopeasti pentu oppikaan sisäsiistiksi.. Muistan vieläkin selvästi sen pikku terrierin omistajan kauhistuneen katseen kun Manta leikin tiimellyksessä teki pikku pissit lattialle.. No, näytti kyllä siltä että puhuttiin desilitrasta..
Kun ystäväni tuli katsomaan Mantaa pyysin tekstarissa tuomaan nurkissa pyörivät sanomalehdet mukanaan. Ystäväni vastasi lyhyesti "Ymmärrän." Huomasin vasta myöhemmin etten edes ihmetellyt kun kamu kaivoi farmari Volvonsa perästä valtavan jätesäkin sanomalehtiä. ..oli tyhjentänyt siihen kiitettävän kokoisen sähköverkkofirman muutaman kuukauden tilauslehdet.. Autoin säkin raahaamisessa sisälle ja tunsin syvää kiitollisuutta "Näillä pärjäämme jälleen muutaman viikon..".

Hampaiden vaihtuminen
...onpas se suloinen... "AUTS!!!" Pennulla näyttää olevan huomattavia hahmottamisvaikeuksia sallittujen kohteiden ja ihmisten raajojen välillä.. Kyllä, pentua on kielletty, tarjottu purtavaksi sallittuja leluja (joita löytyykin nyt kuin parhaita sisustusesineitä pitkin taloa..) mutta huteja sattuu..paljon. Olen tarkentanut että Mantan lempiosa tuosta suuresta vinkuvasta kohteesta on akillesjänne. ..liekkö perintöä karjakoiran taustasta.
Myöskään vieraskoreutta ei tunneta joten tasapuolisuuden nimissä myös kesävieraat maisteltiin. ..epäilen että eivät ole ottaneet yhteyttä rotujärjestön pentuvälitykseen..

Reviirin laajennus
Pieni pullukka, töppöjalkainen pentu on vielä  helppo saada kiinni ja käännettyä kotipihalle suuren maailman huhuiltua tontin rajojen ulkopuolella. Grosse kasvaa - Nopeasti. Etpä ole kerinnyt montaakaan nappulasäkkiä kuppiin tyhjentää niin huomaatkin että pentusi onkin pitkäjalkainen ja nopea honkkeli. Voit ihan rauhassa esittää taideviikkojen kärkikastiin kuuluvan performanssi esityksen nakkeja kädessäsi heilutellen.. Grosse pentu (jonka epäilen jollain tavoin vahvasti linkittyvän eläinkunnan asinus alalajiin..) tulee luoksesi - EHKÄ. Todennäköisesti juoksentelet pitkin naapureiden tontteja ja lasket jo mielessäsi paljonko puolitoista metrinen aita tonttisi ympärille tuleekaan maksamaan..

Jättirodun kasvuvaihe
Tunnontarkasti kasvattajan ohjeita seuraten.. ja kuitenkin tuntuu että mahtoiko pentu pitää toista etu/takajalkaansa hetki sitten jotenkin vinossa.. Varmasti kasvuhäiriö.. Voit myös lukea netistä kaikkien mahdollisten keskustelupalstojen ruokinta ja liikuntaohjeet - illan loppuvaiheessa olet valmis palauttamaan pennun. Et kuitenkaan onnistu kasvattamaan siitä kaikinpuolin tervettä yksilöä.. Välillä fiilis on kuin Vintiöiden Kesämiehellä "Mie en saa..."


..ja lopuksi...
Kyllä, jokainen pentu on omanlainen. Manta on meidän kolmas grosse ja edellä mainitut eivät todellakaan päde edes meidän jokaiseen tyttöön. Iitun pahin rike taisi olla kengännauhojen mussuttaminen märiksi..

..ja vaikka pentuaika onkin täynnä yhteistyön opettelua, ylipursuavia roskasäiliöitä, rei'itettyjä lahkeita, märkiä sukan pohjia..

...ON SE RAKAS! <3