Maastolajeihin tutustumassa / Haku

Usemman kerran on tullut todettua että grosseista on moneksi, joten päätinkin kokeilla mihin kaikkeen meidän vauhti Mantan kanssa riittäisikään..
Koirakoulu Huippuhurtan / Katri Kurtin vetämä maastolajien tutustumiskurssi vaikutti kokeiluun sopivalta setiltä.
Tänään starttasimme ensimmäisellä lajilla - Haku.

Keväisen vaihtelevassa säässä (auringonpaisteesta räntää niskaan..) saavuimme pienellä, mutta sitäkin innokkaammalla porukalla metsään. Kävimme läpi koirien ja emäntien osaamistason lajin suhteen ja teimme suunnitelman eka kierrokselle.

Manta ei ole aiemmin kokeillut hakua (sinänsä laji oli minulle tuttu Masin kanssa treenailusta) joten päätimme että ihan ensimmäinen maalimies on oma mamma. Mikäli eka veto menee hyvin, niin sen jälkeen vaihdetaan vieraaseen maalimieheen.

Ensimmäisellä kierroksella mamma löytyi helposti ja seuraavalla vedolla etsittiinkin jo karkuun juokseva "vieras ukko". Oma epäilykseni siitä mahtaako metsän hajut voittaa maalimiehen kiinnostavuuden.. osoittautui vääräksi! Manta juoksi etsimään maalimiestä suoraan lähettämispaikalta. Vauhti tosin hiljeni hieman juuri ennen piilopaikkaa.. ehkä Manta hiukan pohti mikä mahtaa olla mättään takana piileskelevän "ukon" mielentila.. Ei meidän metsälenkeillä ole aiemmin pötkötellyt ukkoja pitkin poikin mättäitä..

Tämän jälkeen oli Mantan aika mennä autoon odottamaan seuraavaa kierrosta ja pohtimaan mitä juuri tapahtui..

Välissä sain olla maalimiehenä bouvier pennulle ja rotikalle. ..sekä seurata ystäväni Pirjon ja Raidin vauhdikasta menoa! Hienoa edistymistä jo ensimmäisellä kerralla!

Sitten kakkos kierros.

Tuntui kuin Manta olisi huilihetken aikana tosiaan pohtinut tapahtunutta.. Toiselle kiekalle Manta tuli entistä innokkaammin, kuin hihkuen että missä niitä ukkoja nyt on!?!
Pistot olivat suoria ja tällä kertaa maalimiehen luokse karautettiin vauhtia hiljentämättä!

"Maalimiehen pako" - Maalimies näytti Mantalle palkkion ja lähtee keskilinjalta vauhdikkaasti kohti piiloa.

"Missä Ukko?!?!?" 

"Etsi!!! "

Ensimäinen lajikokeilu oli Todella Positiivinen yllätys! Oli hienoa nähdä kuinka Manta innostui vieraiden maaliukkojen etsimisestä. ..sen jo tiesimmekin että vauhtia tästä neitosesta löytyy ja ahneuskin on vain positiivinen puoli tässä lajissa.. ;)

Kiitos Katri ja Tarja koulutuksesta ja kaikista vinkeistä!

..tarina jatkuu ensi viikolla.. :)

Grosse tapaaminen 16.4.2016

Jos lauantai aamuna nousee aikaisin - ilman herätyskellon apua - täytyy olla kyseessä erityinen päivä.. Niin olikin! Tänään oli grosse tapaaminen Lempäälän SportDogParkissa!

Viime vuonna grosse tapaamista ei järjestetty, mutta edellisinä vuosina tapaaminen on ollut "grosse aktiivien" kotona ja koirat ovat päässeet leikkimään keskenään. Nyt kun grosse määrä on kasvanut (toimituksen huomio: Hyvä niin!) niin harvemmalta löytyy enää tilaa entisenlaiseen miittiin. Ei ainakaan meidän piha siihen sovellu (koiria jahdattaisiin luultavasti vieläkin Akaan metsistä..) joten piti keksiä jotain uutta..
Niinpä pyysinkin Sennen yhdistystä tukemaan hallin vuokraamista ja Pirkanmaan Sennenistä lupautui Merja ja Heidi perehdyttämään meitä rallytokon alkeisiin. ..siitä se ajatus sitten lähti..

Ilmoittautuneiden määrä vaihteli vielä h-hetken aamuun saakka (kaksi neitosta kehitteli täsmäjuoksut juurikin miittiin, kolme oli yskän vuoksi karanteenissa jne.) , loppujen lopuksi paikalla oli kymmenen grossea huoltojoukkoineen. ...ja nekin jotka olivat joutuneet jättämään koiruudet tällä kertaa kotia, kävivät moikkaamassa/tsemppaamassa rallytokoon perehtyjiä. :) 

Osallistujien määrä oli varsin sopiva rallytokoon perehtymiseen ja kaikki halukkaat saivat varmasti opastusta ja vinkkejä treenaamiseen.

..ja sehän menikin UPEASTI kaikilta! Merja kannustikin koirakkoja jatkamaan rallytokon tiellä - yllättäen useampi koirakko olisi ollut (lähes) valmis möllikisoihin! 

..vai mitä tuumaatte näistä kuvista..!? :) 

Rallytokon jälkeen oli ohjelmassa SUOMEN MESTARUUS kisa.

Tässä vaativassa kisassa ratkaistaisiin Grossejen SM -nakkirata mestaruus.

Protestit välttääkseemme,  olimme aamulla pilkkoneet nakit käyttäen standardi mittana emännän etusormen paksuutta. Kepo touhusi halliin nakkiradan, merkiten teipein lähdön / maalin ja siihen väliin viisi nakkipaikkaa. Aika ratkaisee. Säännöt olivat nämä: Omistaja saa kannustaa, osoittaa nakin paikan, hyppiä ja pomppia. Omistaja EI saa: auttaa koiraa nakin syönnissä tai koskea nakkiin.

Kisa oli tiukka.. tai no.. jos vertaamme 1. kierroksen hitaimman (suoritus oli.. nooo.. erittäin tyypillinen grosselle.. "Älä sinä siinä hötkyile! Syön nakit ja liikun eteenpäin seuraavalle rastille kun viitsin..") ja nopeimman aikaa, niin ei siinä ihan sadaosia tarkasteltu.. ;) 

Finaaliin kuumaryhmä oli : Asbel, Maggie ja Aatu.

Jokainen finalisti paransi edellistä aikaansa kannustavan yleisön edessä... ja...

GROSSEJEN SUOMEN NAKKIRATA MESTARI 2016 

ON MAGGIE!!!!! ONNEA!!!!! 

GROSSEJEN SM-NAKKIRATA FINAALI:    1. MAGGIE (aika 12:33) 2. ASBEL (13:55)  3. AATU (16:05)

Kiitos kaikille päivään osallistuneille, oli hieno päivä teidän kanssa! :)

..ja ehkäpä jokunen huomasi että rallytoko voisi olla mukava harrastus grosseillekin! 

Täyden KYMPIN Äijä!

Vuosi 2006 oli kiinalaisen kalenterin mukaan koiran vuosi, jalkapallon MM-kisa käytiin Saksassa, Tampereen läntisen kehätien Valtatie 3:n ensimmäinen vaihe (Pirkkala–Nokia) valmistui..
..ja Meidän Masi syntyi!!! 

Meidän blogia tai fb päivityksiä seuranneet tietävät kyllä mitä Masin synttärit tarkoittavat...

SE ON KYLPYLÄ- JA EURON HAMPURILAISPÄIVÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Ensin uimaan..
Jep. 
Vuodet eivät ole vähentäneet ääntä. Ihanaa nähdä kuinka pappakoiranenkin nauttii uimisesta! (Pahoittelut mahdollisesta meluhaitasta ennen/jälkeen meidän uimavuoron varanneille..)
..mutta kylläpä voikin koiranen nautti uimisesta.. Tässäpä Masi Sievisen taidonnäytteitä:

..ja kun on pärskitty tarpeeksi olikin aika kurvata Mäkkärin luukulle..
Meillä on synttäri bileet - pussi täyteen euron hampurilaisia, Kiitos!

Kotiin jätetyt tytötkin taisivat hiukan heltyä näistä tuliaisista.. 

(Huoltohenkiökunnan huomio - vaikka kuvassa näkyy vain yksi purilainen, niin kaikille oli kyllä varattu oma burgeri..)

Kiitos Susa ja Niina tästä pojasta joka on opettanut Paljon yhteisen matkan varrella, usein olen suunnittelut amstaffi -taljaakin takan eteen..., äijä ja pullistelija.. mutta myös se koira joka käpertyy kainaloon illan tullen.. Se on Meidän Masi.

KoiraExpo 6.2.2016

KoiraExpo on Kennelliiton järjestämä koulutus- ja luentotapahtuma joka järjestetään vuosittain. Tänä vuonna ohjelma oli suunniteltu silmällä pitäen juurikin yhdistysten uusia toimihenkilöitä, joten minun kannaltani päivä anteineen tuli erinomaiseen saumaan!

Aikaisin lauantai aamulla startattiin kimppakyydillä kohti Vantaata ja koko matkan ajaksi riitti juttua - koirista tottakai!
Autossa tein vielä viime hetken muutokset valitsemiini luentoihin (..sen verran tehokkaasti Brendan luentoa autossa markkinoitiin..) joten kynä terävänä kuuntelemaan viisaampia!

Helena Suni (SKL hallituksen pj.) avasi KoiraExpon ison salin pullistellessa (infoa SKL sivuilta: 450 osallistujaa) innokkaista kuulijoista. Merkittävä osa avauksesta oli varattu Agrian esittelylle (SKLn uusi yhteistyökumppani, eläinvakuutus yhtiö). Varsinaista hinta- tai vakuutusyksityiskohtia oli vielä turha kysellä, sillä yhtö aloittaa Suomessa kesällä. No, esittelyfilmi koiranpentuineen oli suloinen ja osallistujat saivat lahjakassin fleece pipoineen kotiinviemiseksi, joten markkinointipläjäyskin kestettiin. ;)

Koko päivän antia ei millään voi tiivistää yhteen lyhyeen blogitekstiin mutta keräilin alle asioita jotka minulle erityisesti jäi mieleen/pohdittavaksi/tutkittavaksi..

Ensimmäisenä kuuntelin Brenda Bonnett:n luennon "Dog Breed Profiles".
Brenda aloitti luentonsa kehumalla pohjoismaita erinomaisesta työstä tiedonkeräämisen ja jakamisen suhteen. Toisena esimerkkinä hän käytti Kanadaa jossa periaate on puolestaan "jos haluat tietoa - maksat siitä". Hän kertoi myös että ärsyttää ihmisiä (muualla kuin Suomessa) aloittamalla lauseensa usein "In Finland they.." Brenda kannusti meitä edelleen kilpailemaan ruotsalaisten kanssa siitä kummalla on paremmat tietokannat koirien terveydestä.. No, meitähän ei tarvitse kannustaa kilpailemaan naapureiden kanssa... oli laji mikä hyvänsä.. ;)

Sitten pohdittiinkin itse tilastoja..
Useilla esimerkeillä käytiin läpi miten tilastojen tulkinta ja kokonaistilanteen hahmottaminen voi välillä olla hyvinkin haastavaa.. Tilastojen pohjalla oleviin tuloksiin tulee usein myös suhtautua kriittisesti. Yleensä ne jotka kokevat kyselyn aiheen itselleen läheiseksi, vastaavat kyselyihin. Kyselyn kattavuus voikin kyseenalaistaa koko tuloksen oikeellisuuden.

Tähän kun lisäämme vielä median vaikutuksen (joka ei ole nykyisin mitenkään vähäinen..).. niin voikin olla että media ohjaa rodun jalostusta keskittymään sairauteen joka ei olekkaan tilastojen mukaan juuri se mihin koiria kuolee eniten..

Brenda korosti myös sitä ettei täysin tervettä koiraa, ilman riskiä sairastumisesa johonkin, ole olemassakaan! Rotujärjestöillä on velvollisuus hankkia tietoa yleisimmistä ongelmista/sairauksista, riskeistä sairastua/kuolla näihin.

..tässä työssä tulee muistaa myös kuinka ihmismieli niin mielellään pysyisi siellä mukavuusalueella.. Mielellään testataan ja tutkitaan koirilta ominaisuuksia joiden tiedetään olevan kunnossa.. kun taas ne ongelmat lakaistaisiin mielellään kopin alle..

Lounaan jälkeen jatkoin Tuire Kaimion ja Riitta Liimataisen luennolle "Hyvä luonneosio Jalostuksen taivoiteohjelmaan"

Odotin luentoa kovin.. mutta sanoisin että luento oli -1a Häiritsevän vilkas.. Jos yleisössä oli kuuntelijoita jotka eivät olleet sinut luonnetestin, MH-kuvauksen tai kennelliiton uuden jalostustarkastuksen kanssa, niin kuuntelija jäi todennäköisesti kelkasta jo alkuun..

Sinänsä luennolta sai erinomaisia vinkkejä JTO/luonneosion tekemiseen. Päällimmäisenä jäi mieleen että osiossa käytetään fakta tuloksia/prosentteja. Ei keskiarvoja, Ei epämääräisiä kuvauksia "jonkin verran" tms.

Ihanneprofiilin tekemiseen kannustettiin - vaikkei testituloksia vielä rodulla runsaasti olisikaan. Itse asiassa voi olla parempi että ihanneprofiili on valmiina, niin ei mene sekaisin/selittelyksi mikä on ihanneprofiili ja miten testatut ovat käyttäytyneet testeissä..
Profiili kannattaa tehdä yhteistyössä ko. testin tuomarin kanssa.

..mutta testitkään eivät kerro kaikkea ja todennäköisesti vanhempana testattu koira käyttäytyy eritavoin kuin sama koira olisi käyttäytynyt nuoremapana.
Luennoijat korostivat myös kasvattajan vastuuta luonteiden jalostuksessa. Kasvattaja/omistaja tietää mm. Miten paljon koiran kanssa on tehty töitä erilaisiin tilanteisiin siedättämiseksi. Hän tietää miten paljon koiraa piti totuttaa esim. siihen että koiraa voi käsitellä vieraat ihmiset.
Luennoija jatkoi tiukasti että usein kuulee sanottavan että "kasvattaja ottaa riskin tämän pentueen suhteen, mutta se joka Oikeasti ottaa sen riskin on syntyvä pentu ja perhe joka tulee elämään pennun kanssa."

..paljon asiaa ja sivuittain muistiinpanoja jäi talteen tästä(-kin) luennosta.. ;)


Päivän viimeisenä suuntasin Kirsi Sainion luennolle "Rotujärjestön velvollisuudet jalostusasioissa"

..ja eipä ollutkaan mikään mumisija tämä nainen.. "Kirsi Sainio on Kennelliiton hallituksen jäsen, jalostustieteellisen toimikunnan puheenjohtaja ja FCI:n tieteellisen toimikunnan ja jalostustoimikunnan jäsen. Hän on myös kasvattaja ja ulkomuototuomari ja yhdistysaktiivi, joten koirajalostuksen laaja kenttä on tuttua sekä Suomesta että ulkomailta."
Täytyy myöntää että tykkäsin hänen tyylistään!

Kirsi uskalsi lausua tiukkojakin näkemyksiä mm. median kasvavasta vaikutuksesta - "nyt rotu voidaan liittää PEVISAan vain rotujärjestön aloitteesta. Joku päivä tilanne voi olla toisinkin"..

.."Jalostustoimikunnassa ei ole kavereita. Pitää pystyä toimimaan Aina puolueettomasti"...

           .."Toivon että toimikunnat luopuvat pikkuhiljaa jalostussuosituksista ja antavat tietoa. Kasvattaja ottaa aina loppupeleissä vastuun!"..

"..Tämä on Rakkautta tätä lajia kohtaan. Jos on tahtoa ja intohimoa niin menee vaikka läpi harmaan kiven.."

"Meillä täytyy olla sääntöjä ja ohjeita, jotta voimme antaa tarvittavat askelmerkit 
-> Jos ei ole, siitä seuraa anarkia. Kukin tekee asiat tavallaan.. Toiset paremmin - Toiset huonommin.. "

  "Tietämättömyys ei ole häpeä, mutta se ettei ota asioista selvää on tyhmyyttä."

 "...toisaalta pitää turvata rodun geneettinen monimuotoisuus, toisaalta rajata pois merkittävät sairaudet.."

   "Jalostuksen tulokset eivät aina näy yhden sukupolven aikana. Tämä on pitkäjänteistä työtä."

..ja sitten se PÄIVÄN TÄRKEIN

"Jos on yli 50 rekisteröintiä 4 vuoden aikana, rodulla pitää olla JTO (jalostuksen tavoiteohjelma)"

Tässä vaiheessa sekä minun että vieruskaverini kännykkäselain kävi kuumana..

Grossejen rekisteröinnit 2012 - 2015....

FCI 2

isosveitsinpaimenkoira

10

18

20

13

yht. 61


Meillä on tehtävää. :)

Suomen Sveitsinpaimenkoirat / Terveysluento 30.1.2016

"Tiedätkö, tunnetko, onko koirallasi nivelrikkoa, nivelvaivoja tai ristisideongelmia?" 

-kysymys sai tuvan täydeltä kiinnostuneita Sennen ihmisiä kokoontumaan Tuomarikartanon Vinttikoirakeskukseen kuuntelemaan Univet Tammiston eläinlääkäri (erikoistumisalueena ortopedia, luukukirurgia mm. murtumaleikkaukset, polvien ristisideleikkaukset TTA- rapid, TPLO- ja ekstrakapsulaarisella menetelmällä) Ari Suhosta.

Luennolla kuulimme mm. ristisidevammoista, korjausmenetelmistä ja nivelrikoista. Yleisö oli aktiivista ja keskustelu polveili värikkäänä. Varsinkin korjausmenetelmät kirvoittivat useita kysymyksiä ja omakohtaisia kokemuksia. Iitun polvihan/rispautuneet ristisiteet operoitiin 2012 ekstrakapsulaarisella leikkauksella (nivel stabiloitiin siimoilla) ja uusien tutkimuksen valossa voin todeta että meillä on näköään joskus ollut onneakin matkassa.. Tämä menetelmä on toipumisennusteltaan huomattavasti huonompi kuin nykyisin enemmän käytettävät osteotomiatekniikat. Varsinkin isoilla koirilla on merkittävä riski että siima pettää ennenkuin polvi on stabiloitunut. Luennoiva lääkärikin oli "päässyt" parsimaan useampia vanhemmalla tekniikalla operoituja koiria.. TPLO ja TTA tekniikoilla tehdyissä korjauksissa nivel saadaan aktivoitua aikaisemmin ja kompilikaatioita ilmenee vähemmän.
No näin, kehitys kehittyy..

Päällimmäisiä hajatuksia luennolta..

...Etummaisen ristisiteen akuutti repämä on Hyvin harvinainen - Se on rappeamasairaus...

     ....jalostus..   ...reisiluun ja sääriluun kulma lähestyy oikokulmaa (180°) epänormaali rakenne - alttius risiside vammoille.. ..toisaalta myös ylikulmautuminen altistaa ristiside vammoille..

..sairas koira ei istu kunnolla vaan pitää istuessaan (kipeää) jalkaa suorassa/ojentaa sivulle..

                          ...kivutonta ontumaa Ei ole...

               ..maailmalla trendi että riskirodut kuvataan 4-5 kk iässä kasvuhäiriön löytämiseksi..

Keskusteltiinpa luennolla myös siitä mihin saakka operoidaan / milloin on päästetty kaveri pois kivuista / onko kolmijalkainen koira ok?.. 
Yksi kertoi että ensimmäisen koiran kanssa olisi matkustanut vaikka merien yli hakemaan hoitoa.. Nykyisin (tunteiden lisäksi..) päätöksessä painaa realiteetit..
Toinen oli puolestaan päästänyt pilven reunalle kamun jonka hermorakenne ei olisi kestänyt leikkauksen jälkeistä vaativaa kuntoutusjaksoa (arka koira joka oli säikkynyt normielämän tilanteita, kuntoutus ympäristössä johon oli tulossa vielä rakennustyömaa olisi ollut koiralle muutoinkin koettelemus)..

Niinpä.. vaikeita ja raskaita asioita joita meistä jokainen varmasti pohti mielessään..

Mutta ei luento näin syvissä ja tummissa vesissä suinkaan pitkään kahlannut! 

Näimme myös rohkaisevia videoita koiran toipumisesta TPLO, TTA leikkausten jälkeen sekä CT+juoksumatto -yhdistelmällä kuvattuja pätkiä joista pystyi todentamaan ko. leikkausten eron vrt. polven reisi- ja sääriluun liike. Mielenkiintoista! 

Nivelrikkoisen koiran hoidossa tärkeimpiä asioita on painonhallinta. ..mutta olipa yksi asiakas saanut luennoitsijammekin sanattomaksi.. Ohjeet kuullessaan omistaja oli todennut:

" Sen karma on olla tässä elämässä pullukka!"

Onnetar suosi arvonnassa. :) 

Suomen Sveitsinpaimenkoirien ensimmäinen terveysluento oli onnistunut! (..ja tarjoilut olivat herrrkulliset..) 
Tilaisuuden lopuksi Natalia pyysi palautetta luennosta ja Mistä aiheista luentoja halutaan jatkossa? 

Lopullinen diagnoosi: Ei OC - se on Flexor enthesopathy ! The final diagnosis: it´s NOT OC - it´s flexor enthesopathy !

Luonteen piirteitä kuvaillessa jätän useimmiten sanan "kärsivällinen" valitsematta.. Niinpä olen kerennyt tarkastaa puhelimeni noin kuutisensataa kertaa (jos en ole kuullut että se on soinut..) ja kertaalleen laittaa viestiä eläinlääkäriasemalle (ovathan yhteystietoni oikein..).. ;)

Tänään Anssi soitti.
Iitun CT kuvat olivat eilen päässeet huippuasiantuntijoiden syyniin Suomessa pidetyssä kansainvälisessä tapaamisessa. Asiantuntijat olivat olleet yksimielisiä tuloksesta:
flexor enthesopathy.

Hyvät uutiset: CT kuvissa näkynyt järkäle ei ole irtopala, eikä se ole nivelessä. Nivelen sisällä ei siis ole ongelmaa. Järkäle on uudisluuta joka on muodostunut koukistajalihaksen/jänteen kiinnityskohtaan.
Sairaus ei siis ole OC. Tämän sairauden ennuste on huomattavasti parempi.

Huonot uutiset: Sairauteen auttaa vain konservaatinen hoito: kipulääkitys (alkuun pidempiaikainen, ehkä loppuelämäksi), kortisoni ja fysioterapia/osteopatia. Ei siis ole oikotietä eikä leikkausta jolla Iitu saataisiin pian kuntoon.

Pidän erityisen paljon Anssin tavasta ajatella koiran hyvää elämää. Olen täysin samaa mieltä siitä, että Iitun kannalta ,nyt kun tiedetään sairaus, on tärkeintä löytää hyvä lääkitys ja saada koira taas kivuttomasti liikkumaan. Se että koira ontuu muutaman askelen levolta noustessaan ei ole niin huolestuttavaa, pääasia että Iitu liikkuu taas koko elämän ilolla eikä Iitulla ole esim. lepokipua.

Huomenna käydään ottamassa kortisonipistos kyynäreen ja tarkastetaan lääkitys.

..palataan aiheeseen ja Iitun toipumiseen..

OC (osteochondritis)

Ontuminen silloin tällöin, enempi ja vähempi on (surullista kyllä) kuulunut osaksi Iitun ja meidän matkaa 10 kk ikäisestä saakka. Yleensä ontumista on esiintynyt vauhdikkaiden metsälenkkien jälkeen. Olen kuitenkin sitä mieltä että koiran pitää saada elää täyttä, onnellista elämää ja en suostu käärimään niitä kuplamuoviin (..vaikka hetkittäisesti mieli tekisikin..).
En siis erityisesti huolestunut kun Iitu joulukuun puolivälissä jälleen ontui. Joulun reissut käytiin, ulkoiltiin ja nautittiin - tosin pahimmat rymyämiset jätettiin väliin.
..mutta tällä kertaa ontuminen ei mennytkään levolla ohi..

Soitin Hattulan Eläinsairaalaan ja varasin ajan yhdelle luottolääkäreistämme - Anssi Tast:lle.
Iitulin kanssa ajeltiin Hattulaan varsin mietteliäänä.. pahimmat skenaariot kävin (luonnollisesti) mielessäni ja siinä vaiheessa kun olisi tarvittu supersankari pelastamaan koko maailma lähestyvältä tuholta ("kaikki kuolee" -skenaario) päätin että surraan myöhemmin jos aihetta on.

Vastaanotolla Anssi juoksutti meitä ensi ulkona (oikean jalan ontuma näkyi selvästi) ja teki sitten ontumatutkimuksen. Oikeasta kyynärnivelestä tuli selvä kipureaktio.
Tämän jälkeen käytiin läpi vaihtoehdot ontumisen syyn selvittämiseksi.. Perinteinen vaihtoehto: röntgenkuvaus (joka on myös karkeasti ainakin puolta edullisempi vaihtoehto omistajan lompakolle) tai sitten CT -kuvaus joka mahdollistaa huomattavasti paremmat diagnosointimahdollisuudet.

(Huom! Tässä vaiheessa pyydän alan ammattilaisilta kärsivällisyyttä.. Teksti on kirjoitettu ei-eläinlääketieteen eikä terveydenhuollon ammattilaisen - vaan huolestuneen omistajan näkökulmasta..)

Iitu on kertaalleen n. vuosikkaana CT -kuvattu, mutta ymmärsin Anssin selityksestä että nuoren koiran ontuman/nivelongelmien diagnosointi voi olla todella kimurantti juttu kun välttämättä yksinään CT tai tähystyskään ei pysty kertomaan koko totuutta..

Päätin että jatketaan Iitun kanssa CT kuvaukseen. Rapsuttelin Iitun höyhensaarille ja jäin odottamaan tuloksia..
..tai oikeastaan päätin piipahtaa sillä aikaa läheisessä kauppakeskuksessa, sillä lievän hermoromahduksen kourissa oli hyvä saada jotain tekemistä. Ruokaostoksille siis! ..ilmeisesti syömme tänään Aurajuusto patonkia, siideriä ja kanankauloja (Ok, viimeiset olivat koirille..) Ei oikein ajatus kulkenut kaupassa..

Vihdoin.. Seisoimme Anssin kanssa näytön edessä..

"Iitulle suoritettiin olka- ja kyynärnivelien CT -kuvaus. Olkanivelissä ei havaittu merkittäviä muutoksia. Molemmissa kyynärnivelissä havaittiin OC -muutokset, jotka olivat pahemmat oikeassa. Oikeassa kyynärnivelessä on iso kalkkeutunut frakmentti. Pyydämme vielä radiologin lausunnon fragmentin alkuperästä. Lausunnon perusteella mietitään jatkotoimenpiteet."

Voihan Pyhä Persie..!!?¤%¤!
Iitun oikeassa kyynärnivelessä oli tosiaan Jupiterin kokoinen järkäle!!!
Eipä ihme että pikku rukka oli ontunut jalkaansa.. Iitu on röntgen kuvattu viimeksi huhtikuussa 2015 jolloin moista möykkyä ei näkynyt.. Kuvat laitettiin lausuttavaksi vielä radiologille koska moisen kappaleen ilmestyminen on varsin epätavallista.

No, tähän "teidän kohdalle sattui hyvin, hyvin, harvinainen sairaus".. alamme pian jo tottua.. Emme ehkä suostu enää ottamaan vastaankaan mitään tavis diagnooseja.. ;)

Nyt mennään kipulääkityksellä ja rauhallisella liikunnalla ensi viikkoon. Tuolloin saamme radiologin lausunnon ja päätämme jatkotoimenpiteet.

..Mutta.. emme tarvinneet supersankaria apuun.. Meidän maailma ja Iitu taitaa pelastua.. <3