Toivoa on! / We are back in game!

...liian paljon arvailua... kokeilua.. Epäilemättä hyvää tahtoa.. muttei kokemusta tai osaamista.

Minulle kerrottujen oletusten ja näkemäni toimenpiteiden perusteella en ole vielä valmis luovuttamaan...
Halusin toisen lääkärin mielipiteen Cavan tilasta. Viikonloppuna googletin, tutkin eri foorumeilla käytyjä keskusteluja/suositteluja lääkäreistä, omia kokemuksia ja kuultuja tarinoita..
Saimme ajan maanantaille Univet Hattulaan lääkärille jonka erityisosaamista on ortopedia, kirurgia, tähystyskirurgia, oftalmologia. 

Toivon saavani lääkäriltä faktoja - hyviä tai huonoja - joka tapauksessa tietoon perustuvia tosiasioita.

Ensiksi keskustelimme Case-Cavaa läpi. Tämän jälkeen annoimme luettavaksi kasvaimen poiston jälkeen saamamme kirjalliset kuvaukset leikkauksesta ja hoito-ohjeista.

Monenmoista ajatusta kerkesi mielessä käydä kun silmäilin lääkärin ilmeitä  hänen lukiessa sairaskertomusta.. silittelin Cavan päätä.. ja odotin.. 

Lääkäri nosti katseensa papereista.. Varmisti vielä oliko jälkimmäinen patologin lausunto otettu koepalasta joka oli otettu leikkauksen yhteydessä? (Kyllä).. Hmmm.. Hänen mukaansa lähes poikkeuksetta näihin tuloksiin voi luottaa.. On olemassa lipoma (rasvakudoskasvain) muoto joka kasvaa juurikin edellisen eläinlääkärin kuvaamalla tavalla. Harmillinen, uusiutuva..mutta ei niin vaarallinen..
Leikkaushaavaan kertynyttä nestettä ei voi vain poistaa sillä poistettu kasvain on muodostanut jalkaan ontelon joka täyttyisi uudestaan muutamassa päivässä (Totta! Niihän meille kävi kun kävimme nestettä viime viikolla ex-eläinlääkärillä poistattamassa!!).

Cavan jalasta poistettiin (seroomasta) osin kertynyt kudosneste. Jalkaan laitettiin tukiside joka estää nesteen kertymisen uudestaan ja puristaa onteloa kutistumaan. Haava oli siisti eikä alueella ollut tulehduksen merkkejä. 

Torstaina jatkamme Cavan hoitoa. 

Kiitos kaikille jotka ovat myötäeläneet, kannustaneet ja muistaneet Cavaa iltarukouksessaan! <3 

..ehkä niitä ihmeitä tapahtuu.. 

Tässäpä vielä itselleni pyytämä patologin lausunto:

Diagnosis:
Lipoma

Critical report:
A lipoma is a benign tumor of the adipose tissue.
Evidence for malignant tumor growth could not be detected in the
examined locations. The prognosis is good.

Kauhea kasvain / Terrible tumor

..sen piti olla vain harmiton patti.. Paljon vauhtia, mukavasti massaa ja vähän järkeä.. Mihin lie kolauttanut jalkansa metsässä juoksessaan.. Eläinlääkärimmekin huomasi patin Cavan jalassa ja virallisissa kyynärkuvissakin patti näkyi kuvien alaosassa. Hänkään ei pitänyt pattia tarkemman tutkimisen arvoisena vaan ehdottikin ettemme tekisi patille toistaiseksi mitään - seurataan..

Patti ei haitannut Cavan menoa millään tavalla joten näin jatkettiin eteenpäin pari kuukautta. Sitten patti näytti kasvavan, muuttavan muotoaan ja Cava alkoi ontua. Soitto eläinlääkäriin ja patista otettiin ohutneulanäytteet.

The tumor before surgery. According to the pathologist  first results - no serious changes. However, we decided to remove the lump "just in case"..

Olimme juuri palanneet Viron turneelta kun eläinlääkäriasemalta soitettiin ohutneulanäytteiden (2 kpl) tuloksista. Patologin lausunnon mukaan näytteistä (2 kpl) löytyi lähinnä rasvasoluja ja hyvänlaatuiseen muutokseen viittaavia löydöksiä. Koska patti oli kuitenkin alkanut vaivaamaan sovimme että tuomme Cavan seuraavana päivänä leikkaukseen, poistetaan nyt "varmuuden vuoksi" tuo kiusankappale pois.. 

Surgery day 23.7.2014.

Ohutneulanäytteet ottanut eläinlääkäri oli aseman nuorimpia mutta hän kertoi että leikkauksen tekee kokeneempi kolleega, hän avustaisi leikkauksessa. Jätimme Cavan eläinlääkärien hoivaan ja sovimme että meille soitetaan kun Cava on herännyt ja haettavissa.

Olimme kerinneet olla kotona jonkin aikaa kun puhelin soi - kovin aikaisin, Cavahan piti olla vasta myöhemmin iltapäivällä haettavissa.. 

"..kasvain on kasvanut hermopunoksen ympärille..lihaskalvon alle..osin lihaksiin.. Kasvain jatkuu luun pintaan saakka.. Kasvutavan vuoksi emme pystyneet poistamaan sitä kokonaan.. Poistimme niin paljon kuin oli mahdollista.. Saimme säästettyä jalan hermon mutta jalka ei välttämättä toimi, ainakaan heti, kunnolla.. Lähetämme patologille uuden koepalan.. Vaikuttaa pahanlaatuiselta.. Arvioidaan kun patologin tulokset tulevat onko jatkotoimenpiteet mielekkäitä.. 

Soitamme uudestaan kun Cava on haettavissa."

EI......

Senhän piti olla harmiton patti.. Miksi juuri Cava.. Vihaa elämän epäreiluutta vastaan.. Kyyneleitä..kyyneleitä..

Onneksi Jari oli mukana noutamassa Cavaa kotiin, kuuntelemassa hoito-ohjeet jotka saimme toki myös kirjallisena. Minulla oli vain yksi päämäärä - Haetaan tyttö kotia..

Immediately after the surgery.. A strong painkiller patch on the side, the wound leaked a lot.. ..it is serious .. The tumor is spread.. :(     

Leikkaushaavasta runsaana vuotanut kudosneste sai tilanteen näyttämään entistä pahemmalta.. Ensimmäiset yöt leikkauksen jälkeen nukuin sohvalla, Cavan vieressä. Hyvä valinta jotta pystyin öisin rauhoittamaan vahvassa lääkityksessä hortoilevan potilaan takaisin pedilleen.. 

Vahva Norspan -kipulääkelaastari kyljessä olisi tainnuttanut varmaan norsunkin.. Pikkaisen hitaalla välityksellä mentiin ensimmäiset päivät. Mutta jalka toimi (tottakai kipeä) ok ja Cavan mielestä heti seuraavana päivänä leikkauksesta olisi voinut jo pistää ulkona ranttaliksi.. 

Huoh.. Nuori, energinen, 45 kg koira + ohjeistus liikunnan vähäisestä määrästä, hyppimisen ja riehumisen estäminen = Emännän harmaantuminen ja todellinen hermoromahdus riski..

Young dog and instructions to keep the dog as calm as possible .. Is that possible?

Olosuhteisiin nähden (massiivinen kasvaimen poisto, 10 tikkiä jalassa) leikkauksesta toipuminen lähti käyntiin varsin hyvin. Liian aikaisin itsekseen tippunut dreeni aiheutti leikkaushaavaan nesteen kertymistä ja seuraava eläinlääkärikäynti tehtiinkin jo viikko leikkauksen jälkeen. 

One week after surgery.. In the veterinarian, again.. Removing fluid from the the wound. 

Jalasta poistettiin nestekertymä ja ihoon tehtiin viillot joista kudosnesteen pitäisi vuotaa jatkossa pois. Täytyy ihmetellä kuinka luottavaisesti, häntä heiluen, Cava jälleen klinikalle asteli... 

Viimeisin puhelu eläinlääkäriltä tuli perjantaina. "Onko hyvä hetki, soittelen patologin tuloksista".. 

"Patologin mukaan uudemmastakaan näytepalasta ei löytynyt kuin lähinnä rasvasoluja ja hyvänlaatuisia muutoksia.. ..mutta kasvaimen muodon ja kasvutavan vuoksi kasvainta ei voi pitää kuitenkaan hyvälaatuisena.. ..emme ole ikinä aiemmin nähneet vastaavanlaista.. Kuitenkin tämän tuloksen myötä voimme harkita lisätoimenpiteitä.. Emme pysty antamaan ennustetta.."

Hämmentävää.. Hyvin hämmentävää..

Kerroin että missään tapauksessa emme tule alistamaan Cavaa mittaville leikkauksille ja toipumisille. Seuraamme kuinka Cava toipuu tästä leikkauksesta ja mietimme ovatko jatkotoimenpiteet tarkoituksenmukaisia. Varaamme ensi viikolle ajan tikkien poistoon ja mietimme yhdessä lääkärin kanssa jatkoa..

..niin kauan kun on kivutonta, elämänhaluista, hyvää elämää.. on toivoa. 

Viron reissu Põlvamaa 19.7 ja Tarttumaa 20.7.2014

Kevät talvella, olisiko ollut jokin seesteisempi vaihe työpäivässä.., kun ajatuksiini bongahti vahva visio siitä että kyllä on meidänkin karavaanin aika korkata ulkomaan näyttelykentät! Pikainen tarkastus Eestin kennelliiton (EKU) näyttelykalenteriin osoitti että heinäkuussa olisi saman viikonlopun aikana kahdet näyttelyt.. Siihen kun vielä avasin Viron kartan viereen ja arvoin  arvioin matkojen olevan kohtuulliset, olinkin jo vasemmalla kädellä lähettänyt kepolle viestiä että varaisi kalenteristaan kesälomapäiviä rytmiryhmän kesäreissuun!

Koska useampi kehäkettu on kertonut kiinnostuksestaan Viron turneelle yritän nyt tässä samantien aukaista omia ennen/matkalla/jälkeen kokemuksia - Toivottavasti näistä on apua myös teille!

Näyttelyilmoittautuminen Viroon vaatii hiukan enemmän keskittymistä - molempien rekisteritodistukset, maksukuitit ja ilmoittautumiskaavakkeet (EKU:n sivuilta löytyy Viron kaavakkeet) skannerin läpi ja sähköpostin liitteeksi mukaan + Iitu meni Suomen muotovaliona myös Virossa valioluokkaan joten Iitun valiotodistus myös liitteeksi. Molemmista näyttelyistä tuli parin päivän sisälle vahvistus että ilmot ovat tulleet perille ja numerolaput lähetettäisiin myöhemmin sähköpostiin. Todellakin myöhemmin.. Suomessa on totuttu että aikataulut ja numerolaput tulevat sähköpostiin Viimeistään viikkoa ennen näyttelypäivää, nykyään aikataulujen perään huhuillaan netissä jo viikkoja aiemmin. Viron näyttelyjärjestäjät pitivät hulluja harrastajia jännityksessä niin että osa oli jo kerinnyt lähteä kohti näyttelypaikkaa kun numerolaput tipahtivat viimein postiin..vain neljää päivää ennen h-hetkeä.

Laivamatkan varaukset tuli myös muistaa hoitaa kuntoon hyvissä ajoin ennen reissua. Hintavertailujen jälkeen me päädyimme surffaamaan lahden yli Eckerö Line:lla. Meille oli alunperinkin itsestään selvää ettei koiria jätetä kesähelteillä autokannelle autoon (johon ei pääse edes pistäytymään kesken matkan). Onneksi Eckerön sääntöjen mukaan kesäkuukausina koiria ei edes saa jättää autoon vaan on varattava lemmikkihytti. Palattuamme mukavan viileästä hytistä takaisin kuumaan autoon odottamaan autojen käynnistyslupaa ja laivasta ulosajoa, suosittelen lämpimästi niille koiranomistajille jotka eräällä foorumilla miettivät muutaman kympin säästöä jos koirat kuitenkin jätettäisiin autoon, istumaan itse siellä kuumassa autossa parituntisen matkan.. 

Laiva matkustaminen tai oikeastaan laiva matkustajat ovat oma lukunsa.. Suomalaiset, tämä formulakansa haluaa olla joka kaarteessa ensimmäisenä.. Odotimmekin siis että pahin karjalauma kanssaihmiset olivat kerinneet takakaarteeseen ennenkuin otimme koirat autosta ja lähdimme suunnistamaan kohti hyttiämme. Taktiikkapalaverista huolimatta suuressa ihmismäärässä eteen tulee jos jonkinlaista vapaan tyylin hiihtäjää.. Olen onnellinen että koiramme omaavat hermorakenteen josta emäntäkin on kateellinen.. ;) Tytöt herättivät mukavaa huomiota mm. rollaattorilla samaan hissiin tunkenut tullut rouva joka kertoi aikanaan kasvattaneen lapinkoiria kehui tyttöjen käytöstä, autojen lastauksesta vastannut haalarijamppa pinkaisi liikenteenohjauksen lomasta rapsuttelemaan tyttöjä jne.

Viron päässä kukaan ei ollut kiinnostunut meidän tai tyttöjen papereista joten tyttöjen pissitys ja valkoisen ratsun nokka kohti Põlvamaata! 

Ensimmäinen yö vietettiin paikassa nimeltä Taevaskoja Salamaa. 

Ihan kiva.. Jos tykkää leirintäalue meiningistä.. 

Pitkän päivän jälkeen piti jo rankasti pinnistellä että naama pysyi peruslukemilla kun huoneen esittelyn jälkeen neitonen johdatti meidät yhteisiin toiletti, suihku ja keittiötiloihin. Ilmeisesti tarkkaavaisuutemme oli päässyt pahemman kerran herpaantumaan majapaikkoja verratessamme...

Paikan puolustukseksi sanottakoon että koirien ulkoilumaastot olivat erinomaiset (paarmat kuulunevat luontoon ja niistä ei voine valittaa..?) ja näyttelypaikalle oli vain ~ 10 km. Useat muutkin koiraihmiset olivat päätyneet samaan ratkaisuun majapaikan suhteen.

19.7.2014 Põlvamaa / tuomari Dubravka Reicher / säätila: 30+

Põlvamaan näyttelyalue (Mammaste tervisespordikeskus) osoittautui siistiksi (..ja Huom! Pysyi myös siistinä koko näyttelypäivän - ei pas*** tai roskia missään! ..meillä on vielä oppimista!) nurmikentäksi jota ympäröi parilta sivulta metsikkö. 

Jo aamulla aurinko paistoi kuumasti ja varustelimmekin oman leirimme päivänvarjoin ja lämpöä eristävin peittein. Vaikka näyttelypaikka täyttyikin pitkin päivää ei koiria ja ihmisiä ollut missään vaiheessa ruuhkaksi saakka. 

Näyttelypäivä alkoi tuomareiden esittelyllä ja tämän jälkeen arvostelu kehissä pyörähti käyntiin. 

Muutaman tanskandogin jälkeen vuorossa olivat meidän "SUUR SVEITSI ALPI KARJAKOER" tyttömme. Cavan liikkeet eivät tänään edustaneet uljainta karjakoer mallia ja maininnalla "no harmony in movement" ansaittu EH (VH) kehäsihteerin viuhkasta.

Seuraavana kehävuorossa olikin Iitu. Lentävä koiranvaihto kehän kulmassa ja kohti kiertorataa. Rouva tuomarin ilmeistä ei osannut tulkita mitä väriskaalaa nyt on odotettavissa..erotin joitakin sanoja sanelusta.."very good head"..."correct topline".. 

..ja seuraavana kehäsihteeri heilutteli edessäni tuota himoittua valko-musta-sinistä ruusuketta "Voiko ottaa vastaan?"

--> KYLLÄ!! 

                              FI EE CH QUILISSBETH FROM BALIHARA RANCH

Ennen ryhmäkehän läpijuoksua ja valiomaljojen kohotusta tarvitsi hoitaa kuntoon Suomeen paluuta varten tarvittava matolääkitys ja siitä leima passiin. Eläinlääkäri löytyi helposti Info -teltan vierestä. Virolaista mentaliteettia kuvannee hyvin eläinlääkärin kanssa käymäni keskustelu.E: "Paljonko koirasi painavat?" M: "Noin 43 - 44 kg." ..syvä katse silmiini.. "Painavatko ne tosiaan 40 kg?" M:"Öööö...painavat..." E:"Minulla on vain maksimissaan 35 kg koirille tarkoitettuja lääkkeitä.." ..ja taas kysyvä katse.. M:"Ok - otetaan ne."

Kaksi seuraavaa yötä majapaikkana toimi hotelli Starest. Edellisen retkeilykokemuksen jälkeen oma wc, suihku, tv.. melkein jo luksusta! ;) Meidän lisäksi usempi muukin suomalainen näyttelykävijä oli valinnut saman hotellin.

Alakerran ravintolan illallistarjousta oli vaikea ohittaa.. 2,75€ / henkilö!

Tytöt kelpuuttivat myös huoneen..

20.7.2014 Tarttumaa / tuomari George Schogol / säätila: Vettä kuin E...

Sunnuntai aamun lenkki reippailtiin vesisateessa..

Meitä huudettaisiin kehään vasta puolen päivän jälkeen joten emme pitäneet kiirettä näyttelypaikalle siirtymisessä (Ihan totta, en edes minä hinkunut sateeseen tunteja ennen kehää..). Linnuntietä näyttelypaikalle olisi ollut alle 10 km mutta navigaattori esitteli meille palan Viron maaseutu matkailua..

Näyttelypaikkana toimi Ülenurme Stadium, puitteiltaan hiukan ränsistynyt mutta nurmikoltaan jälleen erinomaisessa kunnossa oleva paikka. Paremmassa kelissä paikalla olisi voinut viihtyä pidempäänkin.

Saimme auton parkkiin aika lähelle kehää joten kepo jäi koirien kanssa vielä autoon ja minä menin seuraamaan ennen meitä arvosteltavia boksereita. George tylytti tykkäsi varsin monesta bokserista EH:n verran, ehkä vesisateesta tylsistyneenä tuomarin ilme oli jo lähtökohtaisesti varsin yrmeä.. 

Totesin suunnitelmamme antaa Cavalle vapaapäivä kauneuskilpailuista ja nimittää neitonen seurustelu upseeriksi olevan edelleen toteuttamiskelpoinen.

Käännyttyämme katsomaan komean haukun alkuperää huomasimme kilpakumppanimme saapuneen paikalle. Ikävä kyllä yhteistä kieltä ei löytynyt (tytär tosin tulkkasi auttavasti lontoota välillämme) mutta ilmeisesti uros oli Quarterworld -kennelistä. 

...ja meidän tyylinäyte ennen kehää.. Kieli poskessa mennään! 

Kuin tilauksesta juuri ennen meidän kehää sade lakkasi hetkeksi. Urokset ensin..

Uroksen arvostelusta tuntui venyvän jonkinmoiseksi Georgen monologiksi. Yritin seurata vilkasta viittomakieltä ja arvelen että tuomari huomautti ainakin vasemmalta puolelta suunpielen ylittävästä valkoisesta merkistä sekä liikkeestä oli jotain huomautettavaa. Tiukka tuomio - EH.

OHO, taisin ääneenkin tuumata mutta selkä suorana Georgen syyniin!

Melkoinen mylly olikin.. juostiin kiekka, toinenkin, pönötettiin, tarkastettiin ilmettä ja arvostelua syntyi niin ettei meinannut paperille mahtua! Ei taida olla George miehiä jotka turhaan ylisanoja käyttävät mutta kyllä sieltä löytyi mm. "g-size and format", "correct white markings on head"..

Ehkä hiukan yllättäen kehäsihteeri heilutteli taas edessäni SERT -ruusuketta. Kiitin kunniasta mutta kerroin että saimme sen jo eilen. (Virossa ei saa ottaa vastaan ylimääräisiä sertejä. Jos teet sen ja joku 'ystävällinen' kanssaihminen ilmoittaa siitä kennelliittoon voi se mitätöidä myös ensimmäisen sertin.).

Koska George ei varsinaisesti langennut polvilleen kauneutemme edessä, eikä sääkään erityisesti suosinut, valitsimme tällä kertaa jatkokehän sijaan shoppailun.


Kotiinlähtö päivänä sää oli jälleen aurinkoinen ja helteinen. Onneksi löysimme Tallinnasta ihanan puiston missä ulkoilimme ja odottelimme laivan lähtöä.

Kotimaan kamaralla tullimiehet katselivat tuimin ilmein autojonoa mutta missään vaiheessa ei tarkastettu tyttöjen passeja/madotuksia.

Hieno turnee!!! :)

..mitähän seuraavaksi... 

Grosse meeting 2014

WOW!!
Jos joku lauantai reippailija sattui tänään kulkemaan Helin ja Karin pihan ohitse ihan varmasti hän tarkasti urheilujuomansa promillepitoisuudet.. Pihalla vilisi grosseja niin että omaansa sai välillä hakea hetken ja toisenkin..

Riihimäellä kokoontui tänään 37 grossea perheineen! Täytyy myöntää että hiukan minua jännitti kuinka näin iso porukka eri ikäisiä, luonteisia, uroksia ja narttuja mahtaisi tulla toimeen keskenään .. Totean Erittäin mielelläni että huoleni oli turha! Toki jokainen ojensi tarvittaessa koiraansa ja yhdessä katsottiin koko lauman perään - mutta, ei huolta. Jokunen ärähdys muttei mitään merkittävää riitasointua! Pennuille pihalta löytyi aivan oma aitaus jossa minigrosset saivat leikkiä keskenään.

Tässä seurassa iltapäivä hurahti ihan siivillä! Niin monta uutta tuttavaa, juttua jo tuttujen kanssa... ja pääasia.. hienoja koiria..

KIITOS Heli ja Kari meetingin järjestämisestä!!

..kuvat kertovat parhaiten päivästä..  :)

Miniloma Kajjjaaniin

Heinäkuinen viikonloppu jolle ei löytynyt kalenterista koiramaisia varauksia.. Ei ole totta - onko minulla sittenkin muutakin sosiaalista elämää... ;)

Eipä huolta huolettomasta, koirattomasta, elosta - tottakai ruotsalaisen ratsun perään hyppäsi täysi lastillinen iloisia matkaajia. Näiden reissulaisten kanssa onkin varsin helppoa matkata, aina ollaan valmiita uusin seikkailuihin, matka otetaan rennosti (Masikin lienee viimein todennut ettei ohikurvaavia pärinäpoikia saa napattua kiinni sivuikkunasta.. Toki niitä voi edelleen tuijottaa tuimasti takaikkkunasta..) ja ruokailupaikaksi käy yhden tähden Hankasalmelainen huoltamon takapiha..

Takana näkyvä luontopolku tarjosi etovan elävän otoksen Suomen avarasta luonnosta.. Polulla kiemurellut Vipera berus (kyy) muutti leppoisan taukokävelyn sadan metrin sprintiksi..



Ensimmäinen lomapäivä - hyvin lenkitetyt koiruudet jäivät köllöttelemään vanhempieni luokseni kun emäntä ja isäntä hilpasivat Kainuun Musiikkijuhlille. Juhlien vanhanaikaisesta varsin vaatimattomasta nimeämisestä huolimatta.. kekkereillä ei esitelty kansantanhuja ja harmonikka battleja..

Yksi otos perjantain peikoista pojista.. Ei tekisi pieni trimmaus pahaa tällekään.. ;)

Juhlien jälkeen (Kiitos Anne&Teemu etkoista ja iloisesta seurasta!) olikin aika suunnistaa koko porukalla mökille.

..jos vain koirat osaisivat puhua..

Masi: "Uiminen, uiminen, uiminen! Ihan parasta! Luulenpa että tein uuden ennätyksen vesiloikassa ja vesipisaroiden korkeus pärskyttelyssä!"

 

Cava: "Huomasin että kannattaa ottaa vahtipaikka josta pystyy seuraamaan mahdollisimman hyvin kaikkia ihmisiä ja olemaan paikalla juuri oikeaan aikaan... Mummi muonavastaavana ei pysty vastustamaan tummien silmieni katsetta joten saattaa siinä lätty ,jos toinenkin, livahtaa emännän katseen ulottumattomissa suuhuni.."

Iitu: "Huoh.. Hirmuinen homma pitää tämä lauma koossa! Juuri kun sain emännän uskomaan että valkoinen pyöriäinen pitää välillä hinata kuivalle maalle hengähtämään..niin eiköhän miehet olekin jo veneessä... Ilman minua puolet laumasta häviäisi ihan varmasti ennen kotimatkaa!" 



Forssa Mustiala 29.6.2014 All breed dog show

Tänään kepo ja Iitu saivat vapaapäivän kun me tytöt - minä ja Cava - suunnattiin aamusella kohti Tammelaa (Forssaa). Ikävä kyllä Mette kumppaneineen onnistui sääennusteessaan puolen tunnin tarkkuudella.. Edellisen illan täsmäsää oli manannut vesisateen alkavan Forssassa 9:00 - alkoi 8:30.. Ei hassumpi tarkkuus.. jonka toivoin kerrankin menevän oikein rutkasti pieleen.. :/

Sinänsä näyttelypaikka oli kaunis - Isoja tammia (pahoittelut mikäli lajike meni väärin, hortonomin kurssit jäivät minulla tuumailu vaiheeseen..) ja laaja ruohokenttä. Kauniilla kelillä paikalla olisi voinut viihtyä pidempäänkin!

Tammelassa tuomarina nähtiin Alessandra Giuseppe, Italy.

Vanhempi mies joka ilmeisesti halusi Suomen sateesta mahdollisimman pian takaisin Italian lämpöön.. Tuomarointi vauhti oli ainakin ripeä..

15 months, Good size, feminine, Correct teeth, Good head, Strong in front, nice proportions in body, Good topline, Sufficient strong in back, Sufficient mover.
  
Junior class, excellent1 

Jäädessäni odottamaan teltan viereen arvosteluamme tuomari tuli vielä luokseni ja sanoi "Nice bitch, nice teeth, nice temperament - front must develop" 

Näillä sanoilla siis kotia vielä kasvamaan. Muutama sana vaihdettiin vielä grosse porukan kanssa (..ja Cava esitteli ROP Rokille villejä leikkiliikkeitään..) ja ruotsalaisen ratsumme nokka käännettiin kohti kotia.

..seuraavat näytelmät meillä näytelläänkin Viron kamaralla!

28.6.2014 MH-luonnekuvaus / Mental Description test for dogs

Tänään ei arvosteltu hännän käyryyttä tai tassun profiilia vaan keskityttiin mentaali asioihin. Mäntsälä, Suomen Broholmeryhdistyksen järjestämä MH-luonnekuvaus, tuomareina toimivat Arja Jauhiainen ja Anne Kuivinen. Emäntä olisi reputtanut luonnekuvauksen jo edellisenä iltana jolloin huomasi - hyvissä ajoin ohjeistusta lukiessaan - että koiran rekisteritodistuksessa tulisi olla merkittynä sirunumero. No, EI OLLUT! Iituhan matkasi Suomeen siihen aikaan kun tatuointi kävi vielä tunnistusmerkintänä. Toki Iitu on myöhemmin sirutettu ja rokotuspassiin asiallisesti merkitty, mutta ei rekkariin.. NYT voin kertoa muille kohtalosisarille(ja veljille) että ei kannata sen vuoksi suurempaa kriisiä kehittää, Iitun virallinen tunnistus tehtiin kokeessa tatuoinnin perusteella (koska se on export pedigree:kin merkitty) mutta myös siru luettiin ja lomakkeeseen merkittiin - tupla tunnistuksella siis mentiin.

Itse kuvaus alkoi yleisön kiertämisellä ja kuvauksen ohjaajan tervehtimisellä (tokihan Iitu kohteliaana tyttönä moikkasi myös tuomarit). Käsittely nyt on niin tuttua kauraa näyttelyistäkin että siitä hyvästä Iitu lupsautti pusunkin kuvauksen ohjaajan suulle. Leikkikaluna oli talon puolesta kauhean ruma, suuri, paloletkun pätkä. Pyh! Iitu kävi kyllä moisen rohjakkeen haistelemassa kun ohjaaja sen heitti poispäin mutta eipä muutoin paljon kiinnostanut! Sen sijaan leikkiin ilman lelua Iitu innostuikin testin ohjaajan kanssa.

Seuraavalla rastilla testattiin saalistusta/takaa-ajoa - koiran halua saalistaa ja tarttua poispäin liikkuvaan esineeseen. Jänikset ja linnut kiritetetään kyllä pois pihamaalta mutta tylsä narulelu piuhan päässä ei saanut aikaan suurempia tunteita. Jokunen juoksuaskel vieheen suuntaan mutta olkoon..

..ja just kun päästiin vauhtiin.. Sitten meidät ohjattiinkin paraatipaikalle pönöttämään. Kolme minuuttia pelkää oleilua.. Iitu piippasi pari kertaa, kiersi minut ja tunsin kuinka Iitu tökkäsi minua vasempaan käteen ja istui vierelleni. Siinä sitä sitten oltiin - tuomarit ja yleisö katselivat meitä, minä puolestani - Iitu vasemmalla sivullani heitä.. (ylin kuva näistä tarkkailuasemista) Huomasin tuomarin kasvoilla hymyä tästä asetelmasta..

Etäleikki, Iitu kiinnostui kauempana heiluvasta hahmosta, totesi tämän olevan harmiton, kaipaavaan vain tarkistettua lääkitystä ja istuutui vierelleni olevan mökin portaille...

Sitten Iitu yllätettiin (haalarilla joka tempastaan yht´äkkiä koiran eteen testataan koiran reagointia ja toimintaa yllättävässä pelottavassa tilanteessa)! Iitu säpsähti duunarin vaatetusta mutta pysyi lähelläni ja tuli haistelemaan haalaria kun seisoin sen vieressä. Kun hetken kuluttua kävelimme haalarin ympäri Iitu oli jo unohtanut jo moisen kavalan pelottelu tempun ja tuomarin mukaan "Olisi vaikka voinut törmätä siihen", ajatukset olivat jo vallan muissa nuuskutteluissa.. 

Saman kaltainen reaktio nähtiin myös räminälaitteella (koiran reagointi ja toiminta yllättävän äänen kuullessa). Säikähdys, Mikä se oli?, Eipä näköään mitään erityisen kiinnostavaa..

Suurin yllätys saatiin ehkä aaveilla. Iitu tarkkaili rohkeasti molempia lähestyviä aaveita.. Hetken aaveita tarkkailtuaan neiti lienee päätellyt että nämä ovat sitä samaa sakkia joilla ei ole kaikki pillerit tallessa doseteissaan - outoja mutta harmittomia.. ja häntä alkoi heilua! Keskustelimme ohjaajan kanssa rastin jälkeen ettei Iitu tuntunut pitävän aaveita minään! Ohjaaja näytti sekunttikelloaan joka näytti 00:00:00 ja sanoi että ensimmäinen kerta kun hän ei edes kerinnyt käynnistää kelloaan! (..kuinka nopeasti koira lähestyy aaveita). 

Sitten taas leikittiin sillä rumalla lelulla.. Edelleen ei kiinnostanut - oma nalle lelu oli sentään kauniimpi ja kiinnosti enemmän. Joku siinä samalla paukuttelikin, huomattiin, mutta ei pahemmin kiinostanut..

Olen niiiiin onnellinen tästä neitosesta! Niin arki kuin juhlakin Iitun kanssa on jo kertonut että kaikki palikat ovat neitosen päässä kohdallaan - mutta oli hienoa nähdä ettei tällaisissa kuormittavissa tilanteissakaan Iitusta löytynyt jäljelle jäävää pelkoa tai aggressiota. Iitu on jo kotioloissa osoittanut että mikäli aihetta on, neiti ei kavahda hoitaa kodinvartijan hommiakaan - jos taas uhkaa ei ole, mitäpä tuota turhia stressaamaan! :) 

..niin.. Se testi meni hyväksytysti läpi! 

(..mahdollisesti vielä tulossa täydennystä tähän tekstiin.. videon pätkien lataaminen on vain niin hiiiiidaaaastaaaa...) 

Quilissbeth from Balihara Ranch passed MH-test (Mental Description test for dogs) today. I'm really proud of her! She took the test calmly, without remaining fear or aggression

Mental Description test for dogs http://www.lapphund.se/mheng.htm