Pääsiäisreissu

Pääsiäisreissumme starttasi kiirastorstaina kohti Kajjjaania. Molemmat koirat ovat tottuneita matkustajia sillä ne ovat pennusta asti kulkeneet matkassani - mahdollisuuksien mukaan. Erojakin löytyy.. Iitu on rauhallisempi reissulainen jonka kuono häviää taustapelistä heti vauhdin kiihdyttyä maantie nopeuksiin. Masi sen sijaan on jäyhä pönöttäjä joka tuijottaa tuntikausia perässä ajavia. Nuorempana "kyläpoliisiamme" tuntuivat suunnattomasti ärsyttävän ohisujahtavat motoristit ja hälytysajoneuvot ja niitä yritettiinkin napata vauhdista kiinni sivuikkunasta..

Ei oltu yksin tien päällä mutta matka sujui kuitenkin mukavasti. 

Suonenjoen kupeessa nautittiin retkilounas sekä käytiin verryttelemässä koipia.

Noin kuuden tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme perille. Ihanaa - monta rentoa (ja toivottavasti aurinkoista..) lomapäivää edessä! :)

                                         Pitkäperjantaina lähdimme purkamaan energiaa Oulujärvelle. ..se oli tarpeen edellispäivän pitkän ajomatkan jälkeen.. Mitenkäs ne Cesarin opit menivätkään..exercise...  ;)

  

Kyläpoliisien liikkuvapartiomme aloitti tehovalvonnan jäällä pörrääville moottorikelkoille ja saikin narun peräänsä ettei innostuisi ratsaamaan kelkkoja..

Ulkoilupäivän lopuksi laitettiin tulet mökin grillikotaan ja innokkaat makkaranpaistajat istuivat odottamaan eväitään..

Tänään ,lauantaina, kävimme Iitun kanssa moikkaamassa "serkkupoikaa". Olemme viimeksi nähneet Patun jouluna ja kylläpäs olikin poika muutamassa kuukaudessa kehittynyt! Komia poika! :)



Hetken aikaa siinä Iitu ja Patu tuntuivat ihmettelevän toisiaan ja mietiskelevän jalostuksen veikeitä aikaansaannoksia. Nuuskuttelujen jälkeen lähdettiin yhdessä nauttimaan aurinkoisesta kevätpäivästä.

Läheisessä koirapuistossa päästettiin "serkukset" vaihtamaan kuulumiset ja vertailemaan kiihdytysnopeuksia.

Aurinkoisen lenkin jälkeen olikin aika sanoa heipat Patulle. Nähdään taas pian! :)

AURINKOISTA JA ILOISTA PÄÄSIÄISEN JATKOA !!! :)

Huolta ja murhetta...

HUOH..
Aina ei ole koiran ja omistajan elo kevyttä ja huoletonta..

Tämä sairaskertomus alkaa marraskuisesta illasta. Palasimme Iitun ja Masin kanssa iltalenkiltä. Tassuissa oli vielä ripaus energiaa.. kerta talon ympäri Masin johdolla ja sisälle. Tuona iltana Iitu ontui ensimmäisen kerran makuulta noustessaan.

Onhan näitä pikku venähdyksiä ja kolhuja ennenkin sattunut joten odoteltiin muutama päivä josko ontuminen menisi itsestään ohi.. Ei mennyt. Nuori, isokokoinen koira kuitenkin kyseessä joten lähdettiin Valkeakoskelle tutkimuksiin. Iitulle tehtiin ontumatutkimus ja röntgenkuvaus. Kuvista ei löytynyt syytä ontumiseen joten palattiin kotia ohjeina kevyt liikunta ja tarvittaessa tulehduskipulääkkeet.

Näillä ohjeilla mentiin vuodenvaihteen yli. Ikävä kyllä ontuminen ei loppunut. Uusi aika eläinsairaalaan ja uusi ontumatutkimus ja röntgenkuvaus. Edelleenkään kuvista ei löytynyt syytä ontumiseen joten eläinlääkärimme ehdotti mahdollisuutta CT kuviin "ihmispuolelle".

Korkein odotuksin lähdimme ystävänpäivänä sairaalaan. Pujahdimme sisälle sivuovesta yhdessä eläinlääkärimme, avustajan, toisen koirapotilaan ja röntgenhoitajan kanssa. Ilmeisesti koirapotilaiden näkeminen ei ole sairaalassakaan ihan jokapäiväistä sillä vartijat pysäyttivät matkamme nopeasti. ;) Sairaalan röntgenhoitajan tiukka vakuuttelu siitä että asia on sovittu ja täysin Ok sai hämmentyneet vartijat lopulta luovuttamaan..

Iitu CT kuvassa

Yksi kuvista.. tekniikkaa jota ei voinut olla ihailematta..

Iitun kuvat tutkittiin ja lausuttiin usean asiantuntijan voimin Helsingin Yliopistollisessa eläinsairaalassa. "Ei mitään merkittäviä löytöjä." Toisaalta niin helpottava ...MUTTA...piinaava tulos...MIKSI Iitu ontuu?!?!?

Tulosten jälkeen Iitun kyynärpään niveleen on ruiskutettu kerran kortisonia/niveliä voiteleva seos. Tämä toimenpide auttoi muutamaksi päiväksi.

Nyt olemme ottaneet "aikalisän".
Iitu syö ravintolisiä jotka voitelevat niveliä ja vältämme hurrrjia riehumisia (..joka on helpommin kirjoitettu kuin tehty..). Muutoinkin Iitu on edelleen oma ihana itsensä. :) Koko tänä aikana Iitu ei ole osoittanut kipua muutoin kuin ontumalla levon jälkeen. Grosse neiti on ensimmäisenä lähdössä ulos ja mielellään tulisi viimeisenä sisään..

Seuraamme kuitenkin myös eläinlääkärimme kanssa tilannetta (..olenkin vaihtanut eläinlääkärimme kanssa viimeaikoina enemmän sähköposteja kuin ystävieni..) ja pidän myös teidät ajantasalla kuinka ravintolisät vaikuttavat.

Masi 6 v.

Tästä se alkoi kuusi vuotta sitten.. Yhteinen matka pikkuruisen amstaffi pojan kanssa. Pentu jonkalaista en ollut ennen nähnyt..! Se energia, sitkeys, rohkeus ja Ne neulanterävät hampaat... Yhdistelmä pirulaista (..kuinkahan monta kertaa vuosien aikana olen uhannut haluavani amstaffi taljan takan edustalle..) ja toisaalta Masi on se joka käpertyy kainaloon päivän lopuksi.. <3

Masin synttäripäivän perinteeksi alkaa muodostua herkku jota tarjotaan vain kerran vuodessa... EURON JUUSTO!

"..nuuh...nuuh.. ..veikkaisin Keskustorin McDonald'sia..olisiko vasen linjasto..ehkäpä kahdella suolakurkun viipaleella..ettei vaan olisi ollut kesäharjoittelija kun sämpylä on päässyt jo jäähtymään..."



"...tuote voisi kuitenkin kiinnostaa..." ...kuten ehkä tarkkanäköisimmät voivat huomata huulien tiivisteiden pettämisestä..

 

 PALJON ONNEA MASI !!!

Kylän koirat..

Katselimme syksyisen Turkin matkamme kuvia ja jäimme miettimään kuinka erilainen koiran asema onkaan eri maissa. Alanyan matkallamme näimme koiria kaduilla, uimarannoilla, yksinään ja laumoissa. Keskustelimme koirista paikallisen kauppiaan kanssa joka kertoi että suurin osa Alanyan koirista on "kylän koiria". Koirat ovat kaupungin vastuulla ja jos jokin niistä käy hankalaksi niin se "vain häviää". Uimarannalla makoillessa oli aikaa seurailla kuinka näihin koko kylän koiriin suhtaudutaan... Kulkurit saivat vapaasti kuljeskella rannalla ja kaduilla mutta tuttavallisesti ihmistä lähestyvä koira ajettiin useimmiten äkäisesti kauemmaksi. Suhtautumista kuvannee hyvin tilanne kun kääräisin lounaalla loppupizzan servettiin ja syötin sen rannalla kulkureille - paikallisten pyöritellessä päätään..



...hetki hellyyttä ja rapsutuksia...


Tämä oli tietenkin vai esimerkki yhdestä maasta ja muutamista kohtaamisista. mm. Egyptissä taidettiin olla enemmän "kissa ihmisiä"...  ;)

Ei Suomessakaan kaikki eläimet saa arvoistaan kohtelua..paljon on vielä parannettavaa omassa maassammekin.. Tämän tuumiskelumme voisi päättää ajatukseen..


                               ”Se kuinka kohtelet eläimiä, mittaa sydämesi laadun.”
                                                 - Anita Lajunen-

Kaupunkiseikkailua

Yritän mahdollisuuksien mukaan pitää Iitua ja Masia mukanani eri tilanteissa jotta molemmista kehittyisi kelpo koirakansalaisia ja niiden kanssa olisi helppo elää arkea ja välillä juhlaakin.. Eilen meille tuli hieno tilaisuus seikkailla Viialan kylämaiseman sijaan Tampereella.

Seikkailu starttaa peräkontin auettua parkkihallissa.

Intoa on PALJON..."Missä ollaan?!?!?...agihalli..?!?!
..koiranäyttely..?!?!?...?!?"
..joten...harjoitellaan kauniisti vierellä kävelyä (..jotta  tohdimme edes siirtyä julkiselle paikalle hallista..).

Ensimmäinen rasti - rautatieaseman odotushallin läpi raiteille.

Intoa + ihmisiä + hajuja on PALJON...
"Hei, minä olen Iitu!!..tykkään sinusta..ja sinusta..ja...ja...hei mutta mitäs sinulla on kädessä.."
..taskusta löytyvät makupalat auttavat hiukan keskittymään ja matka jatkuu..

Harjoitus jatkuu..
...kuulutuksia....ihmisiä rämisevine matkalaukkuineen..junia tulee ja menee..

"Ai sä halusit tällaista coolia käytöstä..istuskellaan ja odotellaan..Olisit heti sanonut!"

..jäämme odottamaan sitä oikeaa ihmistä junasta..




                      ...MAALI! Joonas löytyi, tehtävä suoritettu ja matka kotiin voi alkaa! =)

...ja peräkontissa oli aikas väsynyt seikkailija kotimatkalla..  ;)

Ihana kevät

Tervetuloa kevät! :) Olemme odottaneet sinua läpi piiitkän, kylmän ja pimeän talven. Iitun kaksinkertainen turkki on suojannut hyvin kovillakin pakkasilla mutta Masi ja emäntä ovat joutuneet kaivamaan paksumpaa palttoota päälle. Mutta tänään aurinko on paistanut, vesi tippuu räystäältä ja pajunkissat ovat puhjenneet - kevät on siis virallisesti tullut!

Masin mielestä kepin koolla on väliä..ja halko onkin paras (ja kestävin..) lelu..
Iitu ei juurikaan kepeistä välitä...mutta usein juuri se maailman paras keppi tuntuu olevan Masin suussa...

Auringonpaistetta ja reippaita ulkoilupäiviä kaikille ystävillemme! :)

Agihöntsyilyä

Tänään oli taas SE ilta....AGIHÖNTSYT! 
Treenikassin pakkaaminen (...nakit...lelu...vettä...check!) saa aikaan kohtuullisen kuhinan..kumpi pääsee mukaan...?!?!?

Volvon perään hyppää Iitu (..olen melko varma että neiti hymyili taustapeiliin katsoessani..).

Iitun kanssa ei (toistaiseksi.. ;) ) hypätä radalla korkeutta kuin Vlasic eikä juosta kuin Bolt..vaan odotellaan ensin terveystulokset. Tärkeintä on hauskan pito hyvällä porukalla ja siinä sivussa harjoitellaan mm. kontaktia.

...Iitu odottaa...odottaa... RENGAS!



..kyllä se grosse putkeenkin mahtuu..

Eihän se grosse (eikä amstaffikaan..) ole virtaviivaisia malleja mutta sen minkä kaarreominaisuuksissa häviää niin kyllä nämä kiitonkinkut sen edestä yleisöä hauskuuttavat..

                                 Maltettiin me hetkeksi pysähtyä ryhmäkuvaankin..